Joulu ensimmäinen...

Niin sitten vuosi alkaa hiljalleen olla täysi. Kuukauden ja yhden päivän kuluttua Oliver täyttää tasan vuoden! Iik miten aika oikein kuluu. Nyt oli kuitenkin vuorossa ensimmäinen joulu. Vanha, vanha (5megapixelin) kamera sai toimia todistajana näissä juhlissa. :)
Aamupäivästä käytiin katsomassa isovanhempia. Suurisällä oli myös muu suku ja pari lasta. Aluksi meni hyvin. Lapset silitti Oliveria ja poika oli ihan normi. Sitten kun olin hakemassa takkia Oliver alkoi yllättäen haukkua ja tilanne oli päällä. Onneksi mitään ei sattunut, vaikka kyseinen lapsi lähti juoksemaan karkuun. Siinä kohtaa pelkäsin että Oliverilla pamahtaa vietti päälle ja nappaa jalasta tms.
Noh lopuksi lapset anto Oliverille namia ja me lähdettiin.

Illasta syötiin. Oliver kävi pöydältä varastamassa voita ja leipää. Ihme ettei maha ole ollu kuralla. Ruoka saatiin syödä ihan rauhassa poikien nukkuessa pöydän alla. Sitten iltalenkille ja samalla veli hipsi joulupukin tamineissa rappukäytävään piiloon. Olin varautunut että Oliver haukkuu kuin hullu pukin nähdessään, mutta ei. Ukkopa oli kiinnostunut vain rapisevasta kassista ja löytyihän sieltä Oliverillekin paketti jos toinen...

Oliver & pukki


Operaatio: paketti auki


Operaatio jatkuu...


Kunnes viimein!!


Ja tuo lelu oli ehkä alle 2 minuuttia. Tosin epäilen, että tuossa oli joku tuotevika tms koska kiinnitys oli muutenkin mielenkiintoinen. Noh tässä kohtaa ei voi enää itkeä ku lelu on jo rikki. Mutta riemukas joulu meillä oli ja nyt pojat nukkuvat niin makeasti kuin olla... :)

Rauhallista joulua teille kaikille!!

Kaksikko

Tänään tajusin kuinka ihana kaksikko Zedi ja Oliver nykyään on. Siellä missä toinen on myös toinen. Ei yhtä ilman toista siis. Silloin kun lähdin Oliveria hankkimaan en osannut aavistaakkaan kuinka tiiviiksi paketiksi pojat muodostuisivat. Onhan heillä välillä erinevät mielipiteet, mutta niistä selvitään nopeasti. Jos toinen on ollut pitkään poissa kotoa on riemu rajaton kun tullaan kotiin. Sitten juostaan ja painitaan, riehutaan ja mesotaan. Ihana kaksikko.
Jätin koirat vanhemmilleni eilen hoitoon, kun itse lähdin viettämään ystävän syntymäpäiviä toiselle paikkakunnalle. Isäni ja äitini sitten päivittelivät mulle kuinka aina yöllä jos toinen lähti juomaan tai vaihtoi nukkumapaikkaa kipitti toinen perässä. Lenkilläkin pojat kulkevat terhakkaasti rintarinnan ja puolustavat toisiaan tarpeen tullen.
Kerran vieras koira karkasi Oliverin kimppuun kun oltiin lenkillä. Koira oli rodultaan russeli ja oli päässyt karkuun. Kun tämä koira tarrasi Oliverin kurkkuun oli mulla työ ja tuska pitää Zediä aloillaan, vaikka se on niin pieni (alle 5kiloa). Russeli nappasi sitten kohteeksi Zedin, joka ei olekaan niin pieni enää siinä vaiheessa. Taistelutahtoa tuolta löytyy välillä vähän liikaakin.

Ihania hetkiä ovat ne kun istahdetaan pitkän päivän jälkeen sohvalle. Oliver nuolee Zediä, joka nauttii siitä silmät kiinni. Sitten käydään kerälle tilasta riippuen joko vierekkäin tai sitten mun jalka on välissä. Ei kyllä kaduta yhtään että hankin Oliverin, vaikka Zedillä oli jossain kohtaa vähän sulattelemista. Oliver kun on paljon isompi ja aika raju vielä liikkeissään. Esim. ei aina ymmärrä ettei Zedin päälle voi hypätä, mutta hiljalleen on Oliverkin alkanut oppia mitä toisen kanssa voi tehdä ja mitä ei.
Hassua on että molemmat ovat niin erilaisia luonteeltaan. Zedi on enemmänkin vetäytyvä, ei niin sosiaalinen, eikä kovin helposti luota uusiin ihmisiin.
Oliver taas rakastaa ihmisiä, häntä heiluu jatkuvasti ja olen vasta kerran nähnyt Oliverilla ns. "pahan päivän". Zedi on siisti, Oliver sottapytty. Mutta kai niiden kemiat sitten natsaa hyvin yhteen.

Aiempi mäyrikseni, Rasmus, oli melkoisen laiska. Eikä pojat olleet keskenään muuta kuin ulkona. Muuten Rasmus nukkui olohuoneessa ja Zedi oli mun kanssa.
Toki mulla on kova ikävä Rasmusta ja olisin halunnut, että Oliverkin olisi saanut tutustua tähän mahtavaan mäyräherraan. Sääli ettei niin käynyt.

Mutta nyt loppuun kuvia kaksikosta. Kaikki kuvat ovat vanhoja kyllä, koska mulla ei vaan ole kameraa millä saisin kuvia otettua.







Ja lisää kuvia tulee varmasti paljon!!
(Kunhan saan kameran...)

Lahti KV 31.10.2010

No niin me oltiin siis Oliverin, Unita's Abracadabra, kanssa Lahden KVssä näytillä. Ikää pojalla oli vain vähän päälle 9kk, mutta päätettiin lähteä kokeilemaan kun kotikaupungissa järjestettiin. Paikalla oli myös muita Unita's koiria, sekä kasvattaja. Oliver oli vähän hassun näköinen muihin (kehittyneempiin) mäyräkoiriin verrattuna, sillä pojalla ei ole rintakehää nimeksikään. Itse olin myös hyvin jännittynyt ja mulle iski pahainen ramppikuume. Iiks.
Ystäväni ja kasvattajan kannustuksella kuitenkin menin kehään ja Oliver käyttäytyi hyvin! Itsellä vähän hiomista esiintymisen kanssa, mutta itse koira käyttäytyi kiitettävästi. Tuomari sai koskea ja maltettiin seisoa paikoillaan ilman että pitää pitää kiinni. Saimme ERIn, vaikka olisi voinut odottaa EHta (juuri rintakehä puutoksen vuoksi). Emme kuitenkaan pärjänneet sen kummemmin, mutta hyvä mieli meille jäi. Ja onhan se ERI2 ihan kivan näköinen omaan silmään ;)
Poikaa kävi kuitenkin väsyttämään ja päätettiin lähteä, vaikka olisin halunnut muutkin mäykyt katsoa. Mutta sitten kun itseään väsyttää, koiraa nukuttaa ja se käy vähän ylikierroksilla ei oikein muita vaihtoehtoja jää.
Kameraa meillä ei ollut mukana, joten tapahtumasta ei ole kuvia.

Nyt annetaan pojan vain kehittyä ja katsotaan josko huhtikuussa lähdettäisiin seuraavan kerran, kun sellaiset Lahdessa taas järjestetään...

Hei pitkästä aikaa!!

Hei! Ei täältä olla minnekään kadottu, mutta hyvin pitkä päivittely tauko on nyt takana ja paljon on sattunut matkan varrella. Ensinnäkin ensimmäiset näyttelyt ovat takana, vaikkei me siellä sijoituttu saatiin ainakin hyvä arvostelu. Seuraavat ovat sitten Lahden KVt, kun nuo lahden pentu näyttelyt jäävät väliin sittenkin. Pojat sairastuivat ikävään kennelyskään ja sen päälle molemmilla vielä silmätulehdus.
Lääkärissä Oliverilla oli vähän turhan kivaa ja liput ja laput yritettiin ottaa suuhun mussutettavaksi. Onneksi lääkäriltä löytyi huumorintajua poikien tarkastukseen.


Uusin potretti meidän miehistä

Oliver on kasvanut ihan huimasti ja painoa nykyään on sen 8,6kg. Iso miäs ja massaa vielä uupuu. Mutta toivotaan että Lahden KVssä tuo pikkuinen osaisi sitten käyttäytyä, kun kuitenkin jo junnuihin mennään. Siksi harmittaakin kovin että hyvä harjoitus jää uupumaan, kun ei sinne pentunäyttelyyn tosiaan mennä.

Mutta nyt loppuu aika kesken. Värikkäämpiä tarinoita tulossa lähiaikoina.
Hyvää alkanutta syksyä kaikille!!

Uusia asukkeja

Jälleen kotona. Oltiin poikien kanssa mökillä ja vanhemmilla käymässä muutaman viikon. Arki alkaa tasaantua ja kohta opiskelut taas kutsuu. Tänään vähäisistä rahoista huolimatta oli pikkuinen shoppailu päivä. Mukaan tarttui Hurtta collection y-valjaat kokoa 60. Ruskeat ja istuu päälle hyvin. Sain viimeinkin siis aikaiseksi hankkia pikkumiehelle valjaat. Alko panta jo jäädä pieneksi ja ajattelin että nyt on oikea hetki ostaa ne valjaat. Johan se tekee selällekin parempaa. Myös resco merkkinen ruskea nahkainen näyttelyhihna lähti mukaan. Oli sekin aiheellista hankkia, kun ensimmäiset näyttelyt ovat tämän kuun lopulla Luumäellä ja muihinkin ilmottaudutaan kunhan tulostimelle pääsen, eli sitten kun koulu alkaa.

Meillä on nyt nautittu viileämmistä ilmoista pitkien lenkkien merkeissä. Uudella paikkakunnalla on mukava iltasella lähteä tutkimaan paikkoja. Pari kettuakin on ihan lähistöllä näkynyt ja yhden hajut kiinnostivat Oliveria todella. Mäyräkoira kun on. Sekä päästäisen tai hiiren raadon sain kaivaa yksi kaunis päivä jannun kitusista. Ei kovin mukavaa sellainen. Myös Masi -setä on tullut meille viikonlopuksi hoitoon ja hyvin on kolmikon kanssa mennyt. Uusia kuvia en ole ottanut veijarista. Kamera on kovin huono, kun vieläkin oma kamera on teillä tietämättömillä. Jossain sen on pakko olla. Viimeisin havainto/muistikuva on kun kuvasin Zedin ulvomista kuukausia sitten... Ehkä joku on lainannut kameraa ilman lupaa??

Ja palataan otsikkoon. Vaikka tämä blogi on pyhitetty koirille saa se nyt hyväksyä pienen maininnan uusista asukeistamme. Kolmen kuukauden ikäisitä gerbiili pojista.
Agouti white spotted Väinö & black pied Valtteri muuttivat tänään meille. Tätä oli odotettu. Black pied on ollut yksi suurista haaveistani ja gerbiileitä itsellä on ollut useita (puhutaan kymmenistä). Muutama kuiva vuosi ilman jyrsijän jyrsiää sai kaipaamaan pikku vipeltäjää. Vaikka pojat on eläinkaupasta ostettuja ovat he erittäin reippaita ja rohkeita. Käsittely on helppoa eikä pojat arkaile, kuten yleensä eläinkaupoista ostetuilla on ollut tapana. Gerbiilin poikaset olisivat ihania, mutta yhden poikueen jälkeen yleensä haluaa toiset jotenka kaksi urosta oli ihan hyvä vaihtoehto. Ehkä jälleen tulevaisuudessa saan hoivailla karvattomia nakkeja :)

Kuvat pikkuisista:

Valtteri


Väinö

Kuulumisia & kaverikuvia

Aika kuluu ja Oliver senkuin kasvaa. Pitkä tauko ollut kirjoittamisessa kun ei tässä oikein kummempia ole tapahtunut ja sitten taas on tapahtunut ihan hirveästi. Yksi asia on vieläkin, että kamera on tehnyt totaali katoamistempun... Harmittaa.
Vanhalla rämällä yritän sitten kuvia näpsiä.
Me muutettiin toiselle paikkakunnalle tämän kuun alussa ja hyvin ovat pojat paikkaan sopeutuneet. Eivät itke kun yksin jättää. Edistystä.
Hampaat tuo on nyt vaihtanut ja ensimmäisiin näyttelyihinkin sain aikaiseksi ilmottautua. Poika sai myös uuden kevythäkin. Reilusti isomman kuin edeltäjänsä, joka testamentattiin sitten Zedille. Nykyisen mittoja en enää muista, mutta kyllä sinne kaksi mäyräkoiraa mahtuisi ihan kepeästi. :)

Kesää meillä vietellään lähinnä nukkuen, kun on liian kuuma touhuamiseen ja uimamahdollisuudet heikot. Ensi viikolla mökille, joten uimassakin tullaan käymään enempi.


Oliver 5½kk


Uusi koti


Zedi & Oliver


Oliver & Masi


Oliver & Konsta (kuva on otettu keväällä)

Lupaamani kuvia!

Tässä lupaamiani kuvia, tosin vähän väärässä aikajärjestyksessä mutta noh...

Ensimmäiset match showt

Ensimäiseksi: kuvia tulee viikonlopun aikana, koska oma kamera on jäänyt mökille niin odottelen ystävän ottamia kuvia!

Elikkä: oltiin Oliverin ensimmäisissä match showssa tänään. Tuomari oli Urugualainen mies, joka on siis ihan oikea tuomari. On arvostelemassa Kotkan Ruusu näyttelyissä ja kerkesi sitten välissä tulla pentuja arvostelemaan. Me lähdettiin siis hakemaan kokemusta. Sijoituksista en uskaltanut edes haaveilla. Omista viime mätsäreistäkin aikaa jo sen verran, että voin sanoa jännittäneeni todella paljon!
Pentuja oli vähän päälle 20. Ensin kehässä meitä vastassa oli nöffi pentu, joka oli tuttu näyttelyharkoista. Tiesin nöffin olevan todella hyvä!
Kehässä olin ihan pihalla, pakko myöntää. Oliver seisoi kuitenkin nätisti, pöydällä antoi tutkia itsensä, hampaat näytti vastahakoisesti, käveli vähän maata nuuskien.
Sininen nauha.

Ei me kauaa keretty odottelemaan kun siniset pennut kutsuttiin takaisin kehään. Oliverilta tuntui loppuvan bensa, kun mielummin istuttiin kun seistiin ja kävelykin tahmeaa. Onneksi pikkuinen jippo -jalka mahan alle ja koira seisoi taas.
Tuomari kätteli meidät kaikki läpi ja jakoi sitten sijoitukset. Itse olin varma että se siitä, kun meillä ei mennyt kovinkaan kehuttavasti kai? En kerennyt muita oikein katselemaan. Sijoitukset aloitettiin voittajasta. Kolmanneksi tuli meidän vieressä ollut eurasierin pentu ja kerkesin ajatella että se siitä.
Yllättäen tuomari tulikin minun luokse. Kätteli ja ojensi ruusukkeen. Hämmästyin. Me tultiin neljänsiksi! Änkytin jotain ouh-kiitos-eikun tapaista ja kipitin palkinto pallille. Vaikka me oltiin sinisten neljänsiä se tuntui ihan kuin olisin voittanut kaikki.
Kyseessä kuitenkin ihka ensimmäiset mätsärit ja mätsäreissä on enempi tuurista kiinni sijoittuuko.
Kaverit oli mukana katsomassa ja kuulin heidänkin hämmentyneet kommentit tai paremminkin yllättyneet. Heidän mielestään Oliver suoriutui todella hyvin.

Nyt mulla on sitten hyvin väsynyt mäyrävauva sängyllä. Kokemusta saatiin ja näin näkee myös mitä asioita pitää hioa ja parantaa. Näyttelyt kun siintävät tulevaisuudessa. Oikeastaan aika piankin. Ilmottautumista vaille. Pitää nyt miettiä mihin näyttelyihin lähtee.

Käytiin me sitten jännittämässä ystäväni suomenlapinkoiran (Viksalan Condor) suoriutumista. Punainen nauha. Ei kuitenkaan sijoitusta, vaikka minusta Konsta suoriutui todella hyvin. Ehkä Oliverkin vielä yltää samanlaisiin suorituksiin!
Kehujakin poika sai hienosta väristään. Itse alan olla aika turtunut tuohon. Ihana ja kaunis poika on, mutta en näe siinä mitään "erikoista". Mutta niinhän se on. Oliver on minulle arkea. Näen joka aamu suklaanvärisen mäyräkoiran naaman kun herään.
Ja vielä muutama kuukausi sitten ihailin näitä ruskeita mäyriksiä ja halusin itselleni sellaisen ja dadaa sainkin.

Mutta kuvia tosiaan tulossa vkl. Kasvanut on herra ihan kamalasti!
Näihin ... ja tunnelmiin : hyvää kesää!

Oliverin ensimmäinen koulupäivä

Niin se aika menee. Eilen oltiin ottamassa rabies rokotus ja tänään suunnattiin sitten ensimmäiseen koirakouluun. Ystäväni ja hänen pk. mäyräkoiran pentu Tami olivat myös mukana. Alkuun Oliver haukkui kaikki. Lopulta siis ihan kaikki. Onneksi kuitenkin rauhoittui ja pisti lopulta maaten.
Aluksi katsottiin vähän miten tulee toimeen ihmisten ja koirien kanssa. Meillä meni moitteettomasti. Tai ihmisistä tuo nyt tykkää ja muille koirille ei sitten enää haukuttu.

Seuraavaksi harjoiteltiin katsekontaktia. Me päästiin vähän helpommalla kun tuo tapittaa silmiin jo valmiiksi. Lisättiin vain käsky ja palkka.
Perusasento oli sitten toinen juttu. Kyllä nätisti kiepsahdettiin jalan viereen, mutta jäätiin seisomaan. Tuo on tottunut saamaan namin aina seiso -käskystä, joten nyt oli vähän vierasta pistää se pylly maahan.
Lopulta saatiin pari ihan ok suoristusta. Olen kyllä todella tyytyväinen sillä tuo oli eka kerta.
Lopussa vielä otettiin lyhyt "seiso" harjoitus. Muutaman toiston Oliver enää jaksoi, kunnes oli liian väsynyt. En siis enää halunnut vaatia Oliverilta mitään suoritusta ettei se tunnu inhottavalta.
Sitten luokse tulon kautta kotiin.

Oli kyllä todella mukavat harjoitukset ja meitä ihan alkajia ei ollut kuin 4, joten saatiin hyvin oppejakin. Niin yksilönä kuin ryhmässä.
Heti meidän selän takana meni vähän "tasokkaammat" koirat. Oli ilo katsella ja ajatella ehkä vielä meidänkin Oliver...
Kunhan nyt tehdään läksyt hyvin!

Torstaina meillä olisi ensimmäiset näyttelyharkat. Hieman jännittää.
Pitäisi jostain näyttely hihna käydä ostamassa, mutta näin alkuun menen Zedin omalla.
En halua pitää kiirettä ja ostaa jotain "huonoa" hihnaa vaan ihan ajalla ja harkinnalla. Tulee olemaan kuitenkin pitkän ajan investointi ettei ihan mitä vain kelpuutakkaan ;)

Isohan tuosta alkaa tulla. Painoa nyt 5,5kg.
Hampaat vaihtuu nätisti ja muutenkin terve poika!

Kuvaton postaus, mutta ehkä ensikerralla niitä kuviakin saisi otettua ;)

Huh hellettä!

Kiitos kaikille tuhannesti kommenteista! Etenkin mukava huomata ettei ole yksin tämän yksinolo -ongelman kanssa.

No mutta oli taas mukavat ajat mökillä. Siellä tuli myös huomattua, että Oliver alkaa kitistä perään vain jos Zedi aloittaa. Siispä pitää nyt keksiä kuinka saisi vanhemman koiran käyttäytymään rauhallisemmin yksin jäädessään. Etenkin kun ensi kuussa on muutto uuteen kämppään ja ihan uudelle paikkakunnalle. Mutta edetään askel kerrallaan. Onhan siinä sitten koko kesä aikaa, ennen kun poikia pitää alkaa jättää oikeasti yksin koulupäivien ajaksi. Hiljalleen harjoitellaan. Eiköhän me ihan hyvä loppu tulos saada?
Huomenna Oliverilla on edessä seuraavat rokotukset ja Zedikin menee lääkäriin iho-ongelmien vuoksi. Onneksi sai järjestettyä niin, että molemmat pääsevät samaan aikaan. Säästyypä omistajalta se vaiva, että pitäisi useasti ravata.

Mökillä tosiaan vietettiin näitä helteisiä päiviä. Pikku miehet pääsivät vähän mettällekin katselemaan millaista siellä on. Ainakin Oliver tykkäsi rämpiä pusikoissa ja repiä risuja kitusiinsa. Sisällä ei oikein haluttu olla ja silloinkin poika vetäytyi kaikkein aurinkoisimmalle paikalle. Tänään piti päätä kastella kun oli niin kuuma aurinko ja pikku mies ihan väkisin halusi auringossa maata.

Ihan perus loppu viikko mökillä. Eipä siitä paljoa kirjoittamista ole.
Loppuun laitankin muutaman kuvan meidän reissusta.


Oliver & Tami


Metsänpoika


Zedi hoiti talon vahtimis puolen


Hyvin luikku Oliver & Tami mutustavat mielellään samaa keppiä

Vähän tylsä postaus, mutta ehkä tässä vielä jotain mielenkiintoista saadaan aikaiseksi kirjoittaa lähi päivinä. :)

Mäyräkoiran täytteistä elämää

Sitähän meillä elellään nykyään hyvinkin "leppoisasti". Nopea oppimaan tuo meidän Oliver, niin hyvät (ja etenkin) huonot asiat. Ollaan otettu monia askelia taakse päin esim. yksin olossa. Nykyään tuo huutaa kuin kuolemaa tekevä pieni eläin kun jää yksin kotiin. Eikä se aina edes huuda nytkään, mutta nyt pitää sitten alkaa tehdä töitä sen eteen. Myös isot koirat ovat alkaneet pelottaa todella paljon. Tämä nyt on järkeiltävissä sillä, mitä vappuna tapahtui. Ollaan alettu vahvistaa muiden koirien näkemistä ja onneksi meille on sattunut tuuri, että niin moni koira päästää katsomaan. Aluksi tuo pelkää ja luimistelee ihan hirveästi, mutta jossain kohtaa saattaa jopa yrittää leikkiä. Onneksi ihmiset on vieläki niin superkivoja!



Ensimmäisiin näytelmiin tuon ilmoitan, kuhan pääsen sellaiselle koneelle josta voi tulostaa. Onneksi tässä on vielä aikaa ilmottautua. Ensi viikolla mennään taas mökille vähän pidemmäksi aikaa, siellä sitä vasta onkin hyvät mahdollisuuden sitä yksin oloa opettaa kun ei ole naapureita. Kyllä kotonakin sitä aletaan nyt harjoitella. Käyn vaikka tupakalla tuuletusparvekkeella, eli menee sen muutama minuutti aikaa jonka joutuisi yksin olemaan. Ja voihan olla, että tuo rauhoittuu kun D.A.P.-haihdutin pääsee oikeuksiinsa. Nyt se on ollut meillä jo 3 päivää, mutta n. 2vk ni alkaa tuloksia näkyä. Zedi ainakin on ollut rauhallisempi tuon tultua. Ehkä se nyt palautuu "normaaliksi".



Mutta ikäähän tuolla on vasta sen 14½vk, että yksinoloa kerkeää vielä tässä harjoitella. Vaikeampi vaan kun Zedikin lähtee siihen itkuun nykyään mukaan!!
Noh ajan ja harjoitusten kanssa. Yöt meillä onneksi nukutaan nykyään hyvin. Pojat painuu sänkyyn siinä 22. aikoihin ja heräävät kun heräävät. Itse herään 8.00 aikoihin, mutta pikku miehet voisivat jatkaa uniaan ihan kepeästi sinne 10-11. Tosin ruoka tulee klo 9.00, joten silloin viimeistään kun kuppi kilahtaa ni ovat pojat valmiina keittiössä. Ulkona tuo nykyään kävelee nätisti ja mielellään. Enää ei itketä joka askeleen jälkeen syliin vaan juostaan hulluna ympäriinsä. Osaa nätistikin kulkea, mutta tietyillä alueilla pistetään vetovaihe päälle. :)
Painoakin tuo on saanut ja on nyt 3,65kg jässikkä. Selän pituus on kasvanut ja siitä onkin apua sohvalle hyppäämisessä, joka alkaa olla vähän turhankin helppoa pikku miehelle.



Hiljalleen Oliver alkaa oppia käskyjä kuten:
- anna, eli antaa suussa olevan esineen.
- jätä, ei ota
- nosta, nostaa tassua että saa hihnan jaloista
- jää, ei ryntää ovesta
- ä-ä eli ei
- tuleppa eli tänne
- pissa ja niin...
- istu, siinä ja siinä
Eli siis näistä ei kaikkea vielä 100% osaa, mutta alkaa tajuta idean.
Myös samalla opetetaan paikka, kierrä, seiso, hus. Mutta nuo ovat vielä niin alkutekijöissä ettei ihan ymmärrä niistä mitään. Lähes päivittäin jokaista käskyä on käytetty ja aikanaan tuo myös oppii. Hiljaa hyvä tulee...

Mutta nyt kahvihammasta kolottaa... Seuraaviin kertoihin! :)

Hyvää vappua? Ai ei vai?

Kesämökki kausi on nyt avattu. Lähdettiin siis mökille koirien ja muutaman ystäväni, sekä heidän koiriensa kanssa. Suunnitelmissa ihanan rento irtiotto arjesta.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ilman ongelmia. Ensinnäkin yksi ruokakassi unohtui kotiin ja pari puhelua saikin soitella, että kassi löytäisi perille. Harava hajosi ja vesipumpun kanssa ongelmia. Hiiret olivat ryövänneet ruokakaapin ja pistäneet sen ihan uuteen uskoon. Noh eipä olisi voinut uskoa, että asiat muuttuisivat vielä siitäkin huonommaksi. Heti muutaman tunnin sisällä ystäväni pentu onnistui loukkaamaan jalkansa riehuessaan ja kompastuessa pöydän jalkaan. Siinä tuli jo mietittyä ell. lähtemistä kun toinen linkutti pahan näköisesti. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä... Tuntui, että kaikki mahdollinen menisi pieleen jokaisena päivänä. Tänään sitten Oliver sai pahan näköiset pureman isommalta koiralta. Haava vuosi paljon, sekä nenästä tuli verta ja koira kuolasi. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, auto alle ja menoksi. Oliver sai tulehduskipulääke sekä antibiootti piikit. Onni oli meillä matkassa! Haava on hieman viistosti silmän alapuolella. Ei osunut silmään, eikä mennyt luuhun asti vaikka aluksi sitä pelättiin jolloin olisi tullut matka helsinkiin! Haava vuotaa vieläkin ja sitä pitää putsailla. Siinä kyllä oli itse ihan peloissaan pienen puolesta.
Vielä myöhemmin tänään pikkuiset (pennut) pistivät sitten haisemaan ja kävivät tappelemaan ihan kunnolla! Oliver sai siitä hötäkästä muutamia pieniä haavoja ja ontui tassua vähän aikaa, mutta nyt on ihan kunnossa! Huhhuh että vilskettä ja hälinää on riittänyt ihan tarpeeksi. Onneksi viimein kotona!
Jouduin siirtämään Oliverin veljes tapaamistaki nyt ainakin siihen asti että haava on rupeutunut kunnolla. Mutta niin onneksi selvittiin säikähdyksellä ja opittiin taas jotain arvokasta eli koiriin ei voi luottaa ikinä 100%.

No mutta huomenna hakemaan DAP -haihdutin postista ja toivotaan nyt että kaikki menee Oliverin kanssa hyvin jatkossa! :)

Zedi 5v!

Tänään juhlittiin Zedin 5v synttäreitä. Poika sai lahjaksi kettupehmolelun, jossa ei siis ole pumpulia sisällä. Aluksi lelu ei oikein kiinnostanut kumpaakaan vaan oli kiire ulos. Käytiin koirapuistossa vähän purkamassa turhaa energiaa. Zedi löysi taas aarteita, eli kiviä ja Oliver hämmästeli sitä vierestä. Myös vauhtia löytyi ja mukavaa oli molemmilla! Tänään ollaan sitten syöty hyvin ja nautittu ulkoilusta, lepäilystä ja leikkimisestä. Tein Zedille myös pitkän hieronnan, kun se siitä niin nauttii! Myöhemmin Oliverin kanssa harjoiteltiin istumaan menoa. Yllättävän nopeasti jätkä hokaa mitä pitää tehdä! Ihan yllättävää. Pitää yrittääkin käyttää tuo ahneus hyödyksi! Mökille olisi tarkoitus mennä vappua viettämään. Uskoisin, että Oliver nauttisi kun pääsee metsä siimekseen juoksentelemaan ihan rauhassa. Pääsisi käymään mettällä ja haistelemassa uusia kulmia. Ulkoilu on alkanut maistua Oliverille nyt todella, eikä millään haluttaisi tulla sisään. Toista se oli vielä muutamia päiviä sitten. Onneksi viimein näin! Kokeiltiin myös hieman valokuvaamista... Rasmusta tuli myös muisteltua viime yönä. R.I.P. uskollinen ystäväni <3 Ajatukset nyt hyppivät sinne tänne, kun tuo pikku piraija on pyörinyt ympyrää ja saanut juosta perässä katsomassa mitä se nyt tekee, mutta toivottavasti tuosta jotain selvää saa. Ja lopuksi pojat leikkimässä uuden kettulelun kanssa

Ensimmäinen eläinlääkäri reissu!

Oliver kävi eilen ensimmäisissä rokotuksissaan. Kaikki kunnossa, paitsi paino jota saisi tulla lisää. Oliver painaa nyt vain 3kg. Kasvattajaan olin yhteyksissä ja kaikki muut sisaruksista ovat 4,5kg paikkeilla. Olen ruokkinut Oliveria ruokapussin kyljessä olevien ohjeiden mukaan, mutta se ei riitä. Niin aktiivinen vipeltäjä tuo kuitenkin on. Nyt aletaan sitten antamaan lisukkeita. Kaapissa on nyt rasvaista jauhelihaa ja kermaviiliä. Toivottavasti painoa alkaa nyt tulla.
Tänään meillä on muutenkin vietetty lepopäivää huonon sään vuoksi. Ulkona käydään pikaisesti, eikä Zediäkään huvita sen enempää tehdä muuta kuin nukkua. Tuossa ne nytkin sängyllä nukkuvat vierekkäin.
Myös tehotreeniä aletaan nyt tuon seisomisen kanssa. Huomaa, että omistaja on ollut hivenen laiska, kun koira ei oikein muista mitä siltä haetaan takaa ja seisominen ei ole alkuunkaan sellaista kun pitäisi. Hampaitakaan ei ole enää kiva näyttää. Siispä tehotreeniä vain. Päivittäin siis useita kertoja pöydälle seisomaan ja hampaat katsotaan aina kun mahdollista. Onneksi tuo on vielä niin pieni, että kyllä tässä saadaan se seisominen ja hampaiden näyttäminen toimimaan. Hiljalleen aletaan sitten kävelyä harjoitella. Toistaiseksi se on turhaa, kun poika ei tykkää pahemmin vieläkään hihnassa kulkea, mutta aikaahan tässä on!
Eikö ole muuten komea paita pojalla? Zedin vanhoja. Jäänyt jo isommalle pieneksi, mutta melko passeli Oliverille. Menee vielä ainakin jonkin aikaa ja on hyvä näillä kylmemmillä päivillä.
Ajattelin tähän myös vastata kysymykseen ikävöinnistä ja nukkumisesta. Oliver on nukkunut toisesta viikosta eteenpäin todella hyvin. Iltaisin menee 22. aikaa nukkumaan ja herää aamulla 8.00 aikoihin. Ilman häiriötä nukkuu siis koko yön. Aamulla herättää nyt on hätä - itkuun ja sitten on kiire juosta.
Ikävöinyt ei ole kotiinsa ollenkaan ja vieraissa paikassakin nukkuu yönsä. Olemme muutaman yön olleet ystäväni luona, eikä sielläkään ongelmia. Ystävälläni on siis pk. mäyräkoira Tami (13vk).
Eroahdistusta tuolla ei ole. Usein poika jää nukkumaan kun Zedin kanssa mennään ulos tai sitten leikkimään Zedin kanssa, kun itse olen asioilla. Mitään harjoituksia ei kuitenkaan olla tehty.
Sisäsiisteyskin alkaa hiljalleen tulla selväksi. Ulos tehdään aina edes jotain ja kokoajan vähemmän vahinkoja sattuu sisälle. Meillä ei oikeastaan ole enää edes papereita lattialla, kun niin vähän niitä vahinkoja sattuu.

Ja Zedikin siis kävi eläinlääkärissä. Verikokeista selvisi, että pojalla on kohonnut hemoglobiini ja alhaiset valkosolu arvot. Ne korjaantuvat itsestään, mutta saattavat aiheuttaa stressiä. Se ei kuitenkaan selitä outoa käytöstä. Konsultoin asiasta Zedin ihan omaeläinlääkärin kanssa. Hänestä Zedillä on välillä aiemminkin ollut outoa käytöstä, joten puoltaisi päänkuvausta. Toinen lääkäri suositteli meille DAP-haihdutinta ja sellainen onkin hankinta listan ykkösenä. Jos tästä ei ole apua mennään kuvauttamaan pää. Haluan todella selvittää kaiken mahdollisen pois. Zedin muuttunut käytös on kuitenkin hyvin radikaalia. Mutta se siitä. Toivottavasti syyt selviää ja pääsen nauttimaan poikien kanssa vielä mooonista vuosista!

Kuukauden päivät

Huh. Huomenna tulee kuukausi Oliverin saapumisesta perheeseen. Poika on kyllä kasvanut paljon ja edistynyt monissa asioissa.
Ulos on pyydetty 2 kertaa ja ulos myös tehdään tarpeet, jos vain itse osaa olla tarpeeksi nopea reagoimaan, mutta vähitellen tässä edetään. Hampaitakin on lähtenyt jo 3 kappaletta ja jalkaa yritetty kerran nostaa ulkona. Niin se pieni vain kasvaa. Ensi keskiviikkona meillä on edessä ensimmäiset rokotukset! Siitä mahtaa tulla jännää.


Tänään käytiin myös seikkailemassa. Ihan meidän vieressä on puisto, jossa poikien kanssa vietettiin laatuaikaa. Oliver kirmasi onnellisena lentelevien lehtien perässä. Olisi tehnyt mieli pitää vapaana kun niin innokas oli, mutta oltiin kalliolla ja riski putoamiseen oli olemassa. Kurkittiin kalliolta koirapuistoon, jossa kaksi isompaa koiraa oli leikkimässä. Tutkittiin hautausmaata, sekä kirkon ovia. Upottavia liejuja ja lintuja. Oli todella mukavaa. En malta odottaa mitä kivaa seuraavalta seikkailulta tarttuu matkaan! :) Harmi kun kamera ei tarttunut matkaan.

Eipä iloa ilman surua. Vanhempi koira on vietävä lääkäriin oudon käytöksen vuoksi. Täytyy selvittää onko käytös kipu peräistä ja onko asialle tehtävissä mitään. Olisi liian raskasta luopua toisestakin koirasta vuoden sisään.
Pidetään peukkuja!

Terveisin me:

2vk + 1 päivä

Näin se aika vaan menee. Oliver on ollut meillä nyt sen reilu 2vk. Poika on kerennyt tutustua jo moniin paikkoihin ja ihmisiin, sekä muutamaan tuttuun koiraankin. Todella rohkea ja sosiaalinen tapaus. Ei vierasta yhtään vieraita ihmisiä. Suukkoja tarjotaan ja syliin halutaan. Häntääkin poika heiluttaa todella paljon, tuntuu että tuon sydämessä ei ole mitään pahaa.
Osaa kuitenkin olla myös pieni riiviö. Äidin huonekasvi sai kokea kovia, sekä kengät, tossut, sukat ja muut jotka ovat unohtuneet väärään paikkaan. Onneksi Oliver alkaa oppia "ei" - sanan merkityksen ihan pienellä kiellolla. Käsiä tai kasvoja ei enää näykitä, mitä nyt välillä sormien kanssa tulee harhalaukauksia, mutta silloin pieni körähdys auttaa ja koira tajuaa ettei asia ole toivottua. Ulkona ollaan oltu aina ilman salliessa. Pissat ja kakat tehdään hyvinkin mieluusti pihalle, jos vain nurmikkoa on alla.
Pieniä lenkkejäkin on tehty. Eli menty joku pieni reitti, eikä käännytty heti takas ku teokset on tehty. Ihan lyhyitä pätkiä käydään vielä, mutta nekin on välillä huisin jänniä. Itse olen ottanut sen asenteen, etten näillä lyhyillä "lenkeillä" (aikuisen koiran kanssa menis n. 5min) en ota pentua syliin vaan kävelee koko matkan. Enkä huomioi itkua. Tämä on toiminut hyvin. Oliver luovuttaa usein nopeasti ja alkaa tutkia maastoa mielenkiinnolla. :)

Lisää taas ensi kerralla, kunhan aikaa on. Olisin laittanut enemmän kuvia, mutta kone ei anna kääntää niitä. Outoa. Yritän selvittää vian mahd. pian. :)

Pienen jännityksiä

Ajattelin laittaa yhden videon, vaikkakin huonolla laadulla. Video on otettu illasta, jonka vuoksi valot eivät enää olleet päällä. Kuvia tuosta on niin hankala ottaa kun on niin vilkas kaveri :)

Yöt on menneet ihan hyvin. Pari kertaa kyllä herättää leikkimään mutta sammahtaa melkein yhtä nopeasti. Päikkäreitä otetaan ja ruoka maistuu. Zedin kanssa leikitään ja tänään ollaan käyty sitten ihan korttelin ympäri. Pieni korttelihan tämä on, mutta paljon kaikkea kivaa nähtiin. Mukavia ihmisiä, lumipenkkoja, räystäältä tippuvaa vettä. Pienelle kaikki on niin jännittävää.

Huomenna sitten aletaan opettamaan yksin oloa ihan kunnolla ja pöydällä oloa.
Onhan Oliver jo yksin ollut vähän reilu 5min, kun itse käyn parvekkeella Zedi seurana, mutta nyt mennään ihan lenkille Zedin kanssa ilman Oliveria niin, ettei muita ole kotona. Ei me mennä kuin 5-10min, mutta vähän niin että poika oppii ettei aina ole ihmisiä seurana, eikä Zediäkään.

Katsellaan siis mitä huominen ja loppu viikko tuo tullessaan. Hyvin on tähän asti kuitenkin mennyt! :)

Oliver tuli taloon!

Nyt on pikkuinen sitten haettu ja ensimmäinen yö vietetty. Poika nukkui sikeästi 23 -04 välillä, jonka jälkeen heräsi vähän leikkimään. Unia jatkoi 04.15 ja uinu aamu 9.30 asti. Ruoka maistuu hyvin ja ulkonakin ollaan vähän käyty. Maailma on aika pelottava paikka pikku nakin mielestä. Matka kasvattajalta kotiin meni todella hyvin. Oliver lähinnä nukkui koko matkan. Pihassa kohtasi ensimmäisen kerran Zedin, joka oli hyvin innoissaan uudesta kaverista. Kaikki pelot katosivat kun pojat pistivät leikiksi illemmasta. Tänään Zedi on sitten ottanut komentavan roolin, mutta pitäähän pienelle näyttää kaapin paikka. Hyvän maun rajoissa emme puutu poikien kiistoihin ja toistaiseksi ei ole edes pahemmin tarvinnut. Toistaiseksi ei olla uloskaan saatu tuotoksia, mutta pääosassa ne osuvat papereille. :)
Fiksu jätkä kyllä. 2x on jo ollut ruokasäkkiä ryöväämässä, mutta nyt ei pitäisi onnistua, jollei pöydälle hyppää. Niin pieni on kuitenkin ettei siitä pelkoa.
Kodin Oliver on ottanut itselleen ja tallustelee terhakkaasti paikasta toiseen. Lelut ja ruoka ovat tosi mahtava juttu, sekä muumit ja telkkari. Ihana pieni otus!


Lisää kuvia ja kertomuksia myöhemmin :)

Tänään!

Tänään viimein odotus palkitaan. Pentu mennään hakemaan iltapäivästä, joten varmaan huomenna tulen kuulumisia tarkemmin kertomaan ja kuvia on sitten myös luvassa meidän pienokaisesta. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tämän odotuksen ajan!!
Kohta vielä loppu silaus (paperit lattialle jne) ja alkaa koti näyttääkin siltä, että täällä kohta on pieni pentu.

Alle 3vk

Kiitos ihmisille kommenteista :)

Huh kun aika rientää. Tosin nyt taas on tullut hetkellinen stoppi, kun käytiin pentuja katsomassa viikonloppuna. Syötävän suloisia aivan minikokoisia mäyräkoiria. Hassua miten niin pienestä otuksesta kasvaa komea koira. Alle kolme viikkoa pennun tuloon ja jännitys sen kuin kasvaa. Ihan hirvittää millainen viimeinen viikko mahtaa olla.

Shoppailuakin olen harrastanut. Viimeisimpänä ostoksena oli uusia leluja, sekä nimilaatta. Nyt on sitten nimi päätetty, eikä sitä voi enää muuttaa. Myös olen hankkinut pentupannan (hihna oli entuudestaan), kevythäkin, nahkahihnan (kun kasvaa isoksi), ruokakupin. Kaikki muu tarvike löytyy meiltä jo ennestää, ettei niitä tarvitse murehtia.

Sitten pitäisi vielä siivota kaikki ja katsoa, ettei pentu pääse tuhoamaan mitään arvokasta. Mutta tässä on aikaa vielä vähän alle 3vk. Huh. Katsotaan kuinka aika kuluu. :)

Aika kuluu kuin siivillä.

Pitkästä aikaa tulen taas päivittelemään blogia, vaikkei minulla mitään varsinaista asiaa olekaan. Aika tuntuu kuluvan todella nopeasti. En meinaa pysyä edes perässä. Viime päivät ovat muistuttaneet hirveästi siitä, että Rasmusta ei enää ole, mutta samalla siitä että pian talossa touhuaa pieni mäyräkoira vauva. Pennut täyttävät maanantaina 3vk, mutta tuntuu kuin vasta muutama päivä sitten olisi lukenut kasvattajalta tulleen viestin. Ensi viikolla otankin yhteyttä kasvattajaan ja kyselen koska voisimme mennä pentuja katsomaan. Hassua miten jännitys ja stressi ovat kokonaan kadonneet sen jälkeen kun sain tiedon pentujen syntymästä.

Aika menee todella nopeasti. Ulkonakin on lauhtunut pakkaset hyvin, joten Zedin kanssa päästään ihan lenkeille. Kohtahan on kevät ja meillä pieni pentu.
Sitä odotellessa. :)

Karvaiset kaverit

Ajattelin nyt yhden postauksen pyhittää rakkaalle kääpiöpinserille ja edesmenneelle mäyräkoiralleni.

Aloitetaan nyt vaikka mäyräkoirasta, eli Rasmuksesta.

Rasmus syntyi 12.06.1999 ja siihen loppui Rasmuksen suvusta tietäminen. Poika tuli meille lehti-ilmoituksen kautta ja olin tuolloin vielä ihan lapsi. En tiennyt mistään papereista ja rekisteröinneistä, oli vain pääasia saada koira.
Rasmus myytiin meille kk. kääpiömäyräkoirana, mutta vanhemmiten herralla ei ollut kuin pieni parta ja hivenen karkeahko karva. Myös rinnanympärys ylitti kääpiön rajan.
Kiltti herra oli kuin mikä. Tuli toimeen kaikkien kanssa, niin lasten, humalaisten kuin muiden koirien. Rasmus ei välittänyt vaikka joku haukkui, näykki tai puri. Kiltisti heilutti vain häntää. Ulkona myös todella hiljainen, sisällä melkoisen äänekäs.
Todellakin fiksu ja oppivainen. Miellyttämishalu vain puuttui. ;)
Myös uskollisempaa koiraa saa hakea. Herran uskollisuudesta on monta tarinaa, mutta jätetään ne vaikka myöhemmälle.

Kova kolaus kävi kun Rasmus meni yllättäen todella huonoon kuntoon. Ruoka ei maistunut, eikä koira liikkunut ollenkaan. Lääkäri ei aluksi tiennyt mikä poikaa oikein vaivasi. Meidät ohjattiin sitten eteenpäin ja saimme tuomioksi selkätyrä. Melko nopeasti ensimmäisitä oireista Rasmukselta alkoi mennä takapää heikoksi ja pian se halvaantui. Päätimme kuitenkin leikata rakkaan lemmikkimme. Leikkaus meni hyvin ja parantumis prosentti näytti hyvältä. Alkoi rankka kuntoutus, josta selvisimme kunnialla. Vaikkei Rasmus enää koskaan sen jälkeen kävellyt kuin normaalit koirat, nostanut koipea tai saanut häntää terhakkaasti pystyyn oli kaikki se työ sen arvoista. Vähän päälle vuoden leikkauksen jälkeen Rasmus kävi kahlaamassa, uimassa ja teki pitkiä lenkkejä. Leikki ja nautti elämästä. Kaikki näytti hyvältä.

Uusi kolaus tapahtui syksyllä 2009. Rasmus alkoi oireilla jälleen ja käytimme lääkärissä. Lääkäri määräsi lepoa ja kipulääkkeitä. Leikkaus nousi jälleen esiin.
Perhe kuitenkin päätti ettei uuteen leikkaukseen lähdetä jo pelkästään koiran iän, myös parantumisprosentin huonouden vuoksi. Niinpä jouduimme luopumaan rakkaasta Rasmuksesta 26.10.2009.

Rakkaudesta Rasmukseen olen vieläkin aivan mäyräkoiran lumoissa, vaikka selkä meillä oireili. Herra antoi kuitenkin uskoa, että siitäkin voidaan selvitä!

Ja sitten on rakas pieni kääpiöpinseri Zedi. Auretanin kasvatti syntyi 28.04.2005.


Zedin hankinta lähti ajatuksesta, että tahdon harrastuskoiran. Agility oli silloin mielessä joten koiran täytyi olla ketterä ja aktiivinen. Muutaman rodun kautta päädyin kääpiöpinseriin. Vaikka aika varma olin jo ennen miettimistä että mini-pinseri se on. Kennel valinta ei tuottanut sen suurempaa ongelmaa. Tiesin/tunsin yhden Auretanin kasvateista entuudestaan ja sieltä halusin uros koiran. Minulla oli onnea kun pentue oli juuri syntynyt ko. kenneliin ja yks musta poika oli vapaana, Zedi.

Pienenä Zedi oli melko arka, hiljainen, alistuva ja välillä sitä mietti sopeutuuko poika meidän perheeseen. Ja vielä mitä sitä tulikin ajateltua. Kun Zedi viimein tuli murrosikään pystyi heittämään hyvästit kaikelle edellä mainituista. Pitkän väännön ja käännön jälkeen poika rauhoittui ja on nyt turhankin rauhallinen poika.

Agility haaveet haudattiin melko nopeasti. Pojan toinen polvi oli melko heikko ja saattoi naksahtaa jotenkin kummasti ja alkoi nilkutus. Vaiva katosi itsestään, mutta siinä vaiheessa ajatus agilitystä ei enää tuntunut omalta. Zedi jäi siis koirakaveriksi.

Nykyisin Zedi on siis todella rauhallinen koira, joka tosin ei pahemmin muista poikakoirista tykkää. Isot tytöt ovat myös pelottavia.
Poika on vähän uuno oppimisen kanssa. Halua olis, mutta kun ei tajua, jollein silloin pidä hyppiä tai vetää piruetteja.
Zediä on hyvin vaikea kuvailla. Poika pitää nähdä itse. ;)

Sitten meillä on ollut jyrsijöitä monen monta. 2 chinchillaa, hamsteri ja monia monia gerbiileitä. Että karvaisia kamuja kyllä on riittänyt.

Nyt alkaa uni jo maistua, joten tässä oli tälläinen pieni postaus minun rakkaistani.

Pientä mäyrää odotellessa.

Nyt kun facebook on päivityksellä on mulla hyvää aikaa kirjoittaa tännekin vähäsen. Tuntemukset on nyt todella raukeat, iloiset ja innokkaat. Odotukseni ei mennyt hukkaan eikä tarvikkeiden hankinta. Käytiin kääpiöpinserini kanssa tänään meidän lähellä olevassa tutussa eläinkaupassa ostamassa pojalle vähän luita. Katselin samalla vähän ruokakuppeja ja yksi ihana osui silmään. Jotenkin en tänään sitä viitsinyt vielä ostaa, koska olisin innostunut ostamaan kaikkea muutakin samalla. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä vasta kun olen pentuja käynyt katsomassa. Ei saisi liikaa innostua vielä, vai saisiko?

Tuntuu kyllä samalla hassulta, että nyt meille sitten tulee jälleen mäyräkoira. Olen miettinyt paljon millainen pentu sitten on. Onko se helppo vai vaikea kouluttaa? Onko mielyttämishalua? Onko kova tekemään tuhoja, kun kaksi aiempaa koiraani ovat olleet niin enkeleitä ettei ole koskaan tarvinut pelätä esim. sähköjohtojen kanssa.
Onko koira nirso ruuan tai lelujen suhteen? Ja muutenkin miten meillä lähtee koiran kanssa synkkaamaan.

Niitä ei ehkä vielä pitäisi hermoilla, mutta on se mukava leikitellä kylmänä arkipäivänä että 2kk päästä täällä vilistelee pieni luppakorva, joka on hivenen kömpölö ja hämillään. Joka kokeilee rajoja ja etsii paikkaansa laumassa.
Nimikin on jo valmiina. Ollut pitkään. En vain halua sitä vielä julkaista, ehkä sitten kun nimi on varmasti se.

Oijoi kun aika menee taas niin nopeasti, kun viimeiset pari viikkoa se on madellut. Jos aika kuluu näin sukkelaan niin ei sitä kerkeä edes huomata kun pieni vauhtinakki on jo täällä ja sosiaalistuttaminen ja uuden opettelu / opettaminen taas alkaa.

Odotus on nyt ohi...

Odotus on nyt ohi. Tänään tuli kasvattajalta sähköpostia, että eilen syntyi 5 poikaa ja 2 tyttöä! Eli meillekin siunaantui uros. On mahtava olo, nyt se kolmen kuukauden odotus on takana. Kuukauden (4vk) päästä mennään sitten pentuja katsomaan ja vahvistamaan varaus. On kyllä hieno tunne, että kaikki meni sitten hyvin.

Mistä repisi voimia odottaa vielä hetken?

Huhhuh. Päivät tuntuvat jokainen pidemmältä kuin pitkään aikaan. Vielä viikko laskettuun aikaan ja sitten pitäisi helpottaa edes hetkeksi. Toivon kovasti ettei suunnitelmat mene uusiksi ja tuolta syntyisi meille uros. Ystäväni, joka hänkin hankkimassa mäyräkoiraa sai tänään tiedon, että pennut ovat syntyneet. Uros hänellekin. Olen niin onnellinen ja huojentunut hänen puolestaan, mutta oma jännitys kasvaa vain.

Olin reilu viikko sitten yhteyksissä kasvattajaan ja kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin. Pentujen lukumäärästä ei ole tietoa, että tässä ei auta kuin odottaa. Odottaa ja odottaa. Tuntuu vain niin turhauttavalta odottaa ja selata sähköpostia sen varalta, että jotain olisi sattunut. Jo tässä on kolme kuukautta odoteltu, enää viikkko. Mistä repisi voimia jaksaa ne päivät?

Pentu shoppailukin on tehty melkein kokonaan. Pannan ja ruokakupin hankin vasta kun pentu on varma, mutta kaikki muu onkin hankittu. Ostin koirien kevyt häkin pennun nukkumapaikaksi, koska tulemme matkustelemaan etenkin junalla niin on ihan hyvä totuttaa pentu jo pienenä nukkumaan ja oleskelemaan kopassa. Siksi se onkin pediksi hankittu. Tuossa se on pennun nukkuma paikalla odottamassa, josko pieni turrimurri sinne asettuisi maaliskuun ja huhtikuun kieppeillä.

Pelottaa todella että suunnitelmat menevät uusiksi, mutta samalla jännittää niin tajuttomasti. En jaksa ymmärtää miten olen nämä kaikki päivät jaksanut tämän jännityksen kanssa. Nyt kun pitäisi viimeinen viikko pyristellä läpi... huhhuh. Saakohan tässä enää edes nukutuksi?

Onneksi minulla on tuo pieni kääpiöpinseri (kuvassa) veijari seurana kuitenkin, etten ihan ilman koiraa joudu olemaan. Ja nyt kun hankin naksuttimen niin pojan kanssa on mukava harjoitella.

Huhhuh. Hirveintä tässä odottamisessa on tietenkin pelko siitä, ettei asiat mene kuten toivoisi. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin. Pian he ovat maailmassa. :)

Kuume nousee

Vielä on matkaa siihen tietoon, tuleeko meille vauva keväällä. Olen todella jännittynyt ja ravaan sähköpostissa entistä enemmän. Ensi viikolla lähden varmaankin ostamaan vähän tarvikkeita uutta tulokasta varten, vaikkei mikään vielä olekaan varmaa. Kyllä meille pentu on kuitenkin tulossa, eriasia tuleeko juuri suunniteltuun aikaan.
Häkki pitää ainakin käydä hankkimassa. Sellainen, missä pentua voi kuljettaa ja missä se tuntee olonsa mukavaksi, vaikka se välillä pitäisi pistää vähän rauhoittumaan. Uusia käytännönasioita tulee kokoajan esille, lähinnä sen takia, kun perheessä on jo entuudestaan koira. Hyvin omistushaluinen sellainen. Luut ja muut herkut nyt tietenkin täytyy ottaa ylös, kunnes koirat ovat tutustuneet toisiinsa ja sittenkin vähitellen niitä antaa. Myös vanhemman koiran rakkain lelu täytyy ottaa pois, kun poistuu kotoa. Meidän koira kun puolustaa leluaan hyvinkin raivokkaasti muilta koirilta.
Mä haluaisin niin jakaa tän innostuksen ja odotuksen jonkun kanssa. Olen liittynyt nyt viimein Mäyräkoira foorumille, mutta ei se ole todellakaan sama asia, kuin ystävä jonka kanssa jutella.
Erään ystäväni perhe otti itselleen viime kesänä toisen koiran ja siinä sai vähän purettua pahimpaa pentukuumetta ja näkemään mitä sitten opettaa omalle pikkuiselleen.
Noin kolme viikkoa vielä. Se menee kyllä yllättävän nopeasti, mutta kummasti tuntuu että aika vaan matelee, kun viimein tajusi että pian vauvat syntyvät.
Toivon että tarvike shoppailu helpottaa hetkeksi tätä kuumetta.
Ja muiden järjestelyjen suunnittelu, kuten sähköjohdot. Ne ei voi olla kuten ne nyt on, lattialla kaikkien esillä. Sama on muissa tavaroissa. Ei tuo meidän kääppäri tee tuhoja, pureskele tai varastele, mutta pennusta kaikki on niin mielenkiintoista ja uutta. Mutta siihen nyt on vielä aikaa, kun niitä pitää ruveta miettimään.
Ai että. Toivottavasti pian tulee jotain uutista kasvattajalta.

Odotusten kuukausi

Vielä tämän kuun loppuun ja saa tietää tuleeko juuri meille tuosta pentueesta vauvaa vai ei. Jännittää kamalasti. Välillä olen jopa "unohtanut" asian. On vain minä ja nykyinen koirani, tuntuu hassulta ajatella siihen mäyräkoira kolmanneksi, mutta toisaalta siihen kuvaan olen enemmän tottunut. Olen myös viimeaikoina nähnyt unia, joissa esiintyy mäyräkoira. Aina vain karkeakarvainen. Edeltävä mäyräkoirani oli karkkkari ja välillä mietin olisiko karkkari sittenkin parempi kuin lyhytkarvainen? Mutta olen kyllä varma lyhyestä karvatyypistä, sillä se ei vaadi niin paljoa työtä näyttääkseen hyvältä.

Kun vuosi lopulta vaihtui tuntui huojentavalta, että epämääräinen tietämättömyys ja odotus lähenevät (toivottavasti) loppuaan. Jo tässä kuussa saan tietää tuleeko minun elämääni värittämään yksi karvakuono lisää. Vielä vähän aikaa sitten narttua ei oltu edes astutettu ja odotusaika tuntui mielettömän pitkältä, lähes loputtomalta.
Hyvässä lykyssä ei tarvitse odottaa enää kuin 3 kk ja se aika menee todella nopeasti, kun kaikkea muutakin on tässä päivien ohessa.

Niin tai näin, nyt on tammikuu ja ehkä odotukseni pian palkitaan.
Hyvää Uuttavuotta kaikille!