Kaksikko

Tänään tajusin kuinka ihana kaksikko Zedi ja Oliver nykyään on. Siellä missä toinen on myös toinen. Ei yhtä ilman toista siis. Silloin kun lähdin Oliveria hankkimaan en osannut aavistaakkaan kuinka tiiviiksi paketiksi pojat muodostuisivat. Onhan heillä välillä erinevät mielipiteet, mutta niistä selvitään nopeasti. Jos toinen on ollut pitkään poissa kotoa on riemu rajaton kun tullaan kotiin. Sitten juostaan ja painitaan, riehutaan ja mesotaan. Ihana kaksikko.
Jätin koirat vanhemmilleni eilen hoitoon, kun itse lähdin viettämään ystävän syntymäpäiviä toiselle paikkakunnalle. Isäni ja äitini sitten päivittelivät mulle kuinka aina yöllä jos toinen lähti juomaan tai vaihtoi nukkumapaikkaa kipitti toinen perässä. Lenkilläkin pojat kulkevat terhakkaasti rintarinnan ja puolustavat toisiaan tarpeen tullen.
Kerran vieras koira karkasi Oliverin kimppuun kun oltiin lenkillä. Koira oli rodultaan russeli ja oli päässyt karkuun. Kun tämä koira tarrasi Oliverin kurkkuun oli mulla työ ja tuska pitää Zediä aloillaan, vaikka se on niin pieni (alle 5kiloa). Russeli nappasi sitten kohteeksi Zedin, joka ei olekaan niin pieni enää siinä vaiheessa. Taistelutahtoa tuolta löytyy välillä vähän liikaakin.

Ihania hetkiä ovat ne kun istahdetaan pitkän päivän jälkeen sohvalle. Oliver nuolee Zediä, joka nauttii siitä silmät kiinni. Sitten käydään kerälle tilasta riippuen joko vierekkäin tai sitten mun jalka on välissä. Ei kyllä kaduta yhtään että hankin Oliverin, vaikka Zedillä oli jossain kohtaa vähän sulattelemista. Oliver kun on paljon isompi ja aika raju vielä liikkeissään. Esim. ei aina ymmärrä ettei Zedin päälle voi hypätä, mutta hiljalleen on Oliverkin alkanut oppia mitä toisen kanssa voi tehdä ja mitä ei.
Hassua on että molemmat ovat niin erilaisia luonteeltaan. Zedi on enemmänkin vetäytyvä, ei niin sosiaalinen, eikä kovin helposti luota uusiin ihmisiin.
Oliver taas rakastaa ihmisiä, häntä heiluu jatkuvasti ja olen vasta kerran nähnyt Oliverilla ns. "pahan päivän". Zedi on siisti, Oliver sottapytty. Mutta kai niiden kemiat sitten natsaa hyvin yhteen.

Aiempi mäyrikseni, Rasmus, oli melkoisen laiska. Eikä pojat olleet keskenään muuta kuin ulkona. Muuten Rasmus nukkui olohuoneessa ja Zedi oli mun kanssa.
Toki mulla on kova ikävä Rasmusta ja olisin halunnut, että Oliverkin olisi saanut tutustua tähän mahtavaan mäyräherraan. Sääli ettei niin käynyt.

Mutta nyt loppuun kuvia kaksikosta. Kaikki kuvat ovat vanhoja kyllä, koska mulla ei vaan ole kameraa millä saisin kuvia otettua.







Ja lisää kuvia tulee varmasti paljon!!
(Kunhan saan kameran...)