Huh hellettä!

Kiitos kaikille tuhannesti kommenteista! Etenkin mukava huomata ettei ole yksin tämän yksinolo -ongelman kanssa.

No mutta oli taas mukavat ajat mökillä. Siellä tuli myös huomattua, että Oliver alkaa kitistä perään vain jos Zedi aloittaa. Siispä pitää nyt keksiä kuinka saisi vanhemman koiran käyttäytymään rauhallisemmin yksin jäädessään. Etenkin kun ensi kuussa on muutto uuteen kämppään ja ihan uudelle paikkakunnalle. Mutta edetään askel kerrallaan. Onhan siinä sitten koko kesä aikaa, ennen kun poikia pitää alkaa jättää oikeasti yksin koulupäivien ajaksi. Hiljalleen harjoitellaan. Eiköhän me ihan hyvä loppu tulos saada?
Huomenna Oliverilla on edessä seuraavat rokotukset ja Zedikin menee lääkäriin iho-ongelmien vuoksi. Onneksi sai järjestettyä niin, että molemmat pääsevät samaan aikaan. Säästyypä omistajalta se vaiva, että pitäisi useasti ravata.

Mökillä tosiaan vietettiin näitä helteisiä päiviä. Pikku miehet pääsivät vähän mettällekin katselemaan millaista siellä on. Ainakin Oliver tykkäsi rämpiä pusikoissa ja repiä risuja kitusiinsa. Sisällä ei oikein haluttu olla ja silloinkin poika vetäytyi kaikkein aurinkoisimmalle paikalle. Tänään piti päätä kastella kun oli niin kuuma aurinko ja pikku mies ihan väkisin halusi auringossa maata.

Ihan perus loppu viikko mökillä. Eipä siitä paljoa kirjoittamista ole.
Loppuun laitankin muutaman kuvan meidän reissusta.


Oliver & Tami


Metsänpoika


Zedi hoiti talon vahtimis puolen


Hyvin luikku Oliver & Tami mutustavat mielellään samaa keppiä

Vähän tylsä postaus, mutta ehkä tässä vielä jotain mielenkiintoista saadaan aikaiseksi kirjoittaa lähi päivinä. :)

Mäyräkoiran täytteistä elämää

Sitähän meillä elellään nykyään hyvinkin "leppoisasti". Nopea oppimaan tuo meidän Oliver, niin hyvät (ja etenkin) huonot asiat. Ollaan otettu monia askelia taakse päin esim. yksin olossa. Nykyään tuo huutaa kuin kuolemaa tekevä pieni eläin kun jää yksin kotiin. Eikä se aina edes huuda nytkään, mutta nyt pitää sitten alkaa tehdä töitä sen eteen. Myös isot koirat ovat alkaneet pelottaa todella paljon. Tämä nyt on järkeiltävissä sillä, mitä vappuna tapahtui. Ollaan alettu vahvistaa muiden koirien näkemistä ja onneksi meille on sattunut tuuri, että niin moni koira päästää katsomaan. Aluksi tuo pelkää ja luimistelee ihan hirveästi, mutta jossain kohtaa saattaa jopa yrittää leikkiä. Onneksi ihmiset on vieläki niin superkivoja!



Ensimmäisiin näytelmiin tuon ilmoitan, kuhan pääsen sellaiselle koneelle josta voi tulostaa. Onneksi tässä on vielä aikaa ilmottautua. Ensi viikolla mennään taas mökille vähän pidemmäksi aikaa, siellä sitä vasta onkin hyvät mahdollisuuden sitä yksin oloa opettaa kun ei ole naapureita. Kyllä kotonakin sitä aletaan nyt harjoitella. Käyn vaikka tupakalla tuuletusparvekkeella, eli menee sen muutama minuutti aikaa jonka joutuisi yksin olemaan. Ja voihan olla, että tuo rauhoittuu kun D.A.P.-haihdutin pääsee oikeuksiinsa. Nyt se on ollut meillä jo 3 päivää, mutta n. 2vk ni alkaa tuloksia näkyä. Zedi ainakin on ollut rauhallisempi tuon tultua. Ehkä se nyt palautuu "normaaliksi".



Mutta ikäähän tuolla on vasta sen 14½vk, että yksinoloa kerkeää vielä tässä harjoitella. Vaikeampi vaan kun Zedikin lähtee siihen itkuun nykyään mukaan!!
Noh ajan ja harjoitusten kanssa. Yöt meillä onneksi nukutaan nykyään hyvin. Pojat painuu sänkyyn siinä 22. aikoihin ja heräävät kun heräävät. Itse herään 8.00 aikoihin, mutta pikku miehet voisivat jatkaa uniaan ihan kepeästi sinne 10-11. Tosin ruoka tulee klo 9.00, joten silloin viimeistään kun kuppi kilahtaa ni ovat pojat valmiina keittiössä. Ulkona tuo nykyään kävelee nätisti ja mielellään. Enää ei itketä joka askeleen jälkeen syliin vaan juostaan hulluna ympäriinsä. Osaa nätistikin kulkea, mutta tietyillä alueilla pistetään vetovaihe päälle. :)
Painoakin tuo on saanut ja on nyt 3,65kg jässikkä. Selän pituus on kasvanut ja siitä onkin apua sohvalle hyppäämisessä, joka alkaa olla vähän turhankin helppoa pikku miehelle.



Hiljalleen Oliver alkaa oppia käskyjä kuten:
- anna, eli antaa suussa olevan esineen.
- jätä, ei ota
- nosta, nostaa tassua että saa hihnan jaloista
- jää, ei ryntää ovesta
- ä-ä eli ei
- tuleppa eli tänne
- pissa ja niin...
- istu, siinä ja siinä
Eli siis näistä ei kaikkea vielä 100% osaa, mutta alkaa tajuta idean.
Myös samalla opetetaan paikka, kierrä, seiso, hus. Mutta nuo ovat vielä niin alkutekijöissä ettei ihan ymmärrä niistä mitään. Lähes päivittäin jokaista käskyä on käytetty ja aikanaan tuo myös oppii. Hiljaa hyvä tulee...

Mutta nyt kahvihammasta kolottaa... Seuraaviin kertoihin! :)

Hyvää vappua? Ai ei vai?

Kesämökki kausi on nyt avattu. Lähdettiin siis mökille koirien ja muutaman ystäväni, sekä heidän koiriensa kanssa. Suunnitelmissa ihanan rento irtiotto arjesta.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ilman ongelmia. Ensinnäkin yksi ruokakassi unohtui kotiin ja pari puhelua saikin soitella, että kassi löytäisi perille. Harava hajosi ja vesipumpun kanssa ongelmia. Hiiret olivat ryövänneet ruokakaapin ja pistäneet sen ihan uuteen uskoon. Noh eipä olisi voinut uskoa, että asiat muuttuisivat vielä siitäkin huonommaksi. Heti muutaman tunnin sisällä ystäväni pentu onnistui loukkaamaan jalkansa riehuessaan ja kompastuessa pöydän jalkaan. Siinä tuli jo mietittyä ell. lähtemistä kun toinen linkutti pahan näköisesti. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä... Tuntui, että kaikki mahdollinen menisi pieleen jokaisena päivänä. Tänään sitten Oliver sai pahan näköiset pureman isommalta koiralta. Haava vuosi paljon, sekä nenästä tuli verta ja koira kuolasi. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, auto alle ja menoksi. Oliver sai tulehduskipulääke sekä antibiootti piikit. Onni oli meillä matkassa! Haava on hieman viistosti silmän alapuolella. Ei osunut silmään, eikä mennyt luuhun asti vaikka aluksi sitä pelättiin jolloin olisi tullut matka helsinkiin! Haava vuotaa vieläkin ja sitä pitää putsailla. Siinä kyllä oli itse ihan peloissaan pienen puolesta.
Vielä myöhemmin tänään pikkuiset (pennut) pistivät sitten haisemaan ja kävivät tappelemaan ihan kunnolla! Oliver sai siitä hötäkästä muutamia pieniä haavoja ja ontui tassua vähän aikaa, mutta nyt on ihan kunnossa! Huhhuh että vilskettä ja hälinää on riittänyt ihan tarpeeksi. Onneksi viimein kotona!
Jouduin siirtämään Oliverin veljes tapaamistaki nyt ainakin siihen asti että haava on rupeutunut kunnolla. Mutta niin onneksi selvittiin säikähdyksellä ja opittiin taas jotain arvokasta eli koiriin ei voi luottaa ikinä 100%.

No mutta huomenna hakemaan DAP -haihdutin postista ja toivotaan nyt että kaikki menee Oliverin kanssa hyvin jatkossa! :)