Ensimmäisiin näytelmiin tuon ilmoitan, kuhan pääsen sellaiselle koneelle josta voi tulostaa. Onneksi tässä on vielä aikaa ilmottautua. Ensi viikolla mennään taas mökille vähän pidemmäksi aikaa, siellä sitä vasta onkin hyvät mahdollisuuden sitä yksin oloa opettaa kun ei ole naapureita. Kyllä kotonakin sitä aletaan nyt harjoitella. Käyn vaikka tupakalla tuuletusparvekkeella, eli menee sen muutama minuutti aikaa jonka joutuisi yksin olemaan. Ja voihan olla, että tuo rauhoittuu kun D.A.P.-haihdutin pääsee oikeuksiinsa. Nyt se on ollut meillä jo 3 päivää, mutta n. 2vk ni alkaa tuloksia näkyä. Zedi ainakin on ollut rauhallisempi tuon tultua. Ehkä se nyt palautuu "normaaliksi".
Mutta ikäähän tuolla on vasta sen 14½vk, että yksinoloa kerkeää vielä tässä harjoitella. Vaikeampi vaan kun Zedikin lähtee siihen itkuun nykyään mukaan!!
Noh ajan ja harjoitusten kanssa. Yöt meillä onneksi nukutaan nykyään hyvin. Pojat painuu sänkyyn siinä 22. aikoihin ja heräävät kun heräävät. Itse herään 8.00 aikoihin, mutta pikku miehet voisivat jatkaa uniaan ihan kepeästi sinne 10-11. Tosin ruoka tulee klo 9.00, joten silloin viimeistään kun kuppi kilahtaa ni ovat pojat valmiina keittiössä. Ulkona tuo nykyään kävelee nätisti ja mielellään. Enää ei itketä joka askeleen jälkeen syliin vaan juostaan hulluna ympäriinsä. Osaa nätistikin kulkea, mutta tietyillä alueilla pistetään vetovaihe päälle. :)
Painoakin tuo on saanut ja on nyt 3,65kg jässikkä. Selän pituus on kasvanut ja siitä onkin apua sohvalle hyppäämisessä, joka alkaa olla vähän turhankin helppoa pikku miehelle.
Hiljalleen Oliver alkaa oppia käskyjä kuten:
- anna, eli antaa suussa olevan esineen.
- jätä, ei ota
- nosta, nostaa tassua että saa hihnan jaloista
- jää, ei ryntää ovesta
- ä-ä eli ei
- tuleppa eli tänne
- pissa ja niin...
- istu, siinä ja siinä
Eli siis näistä ei kaikkea vielä 100% osaa, mutta alkaa tajuta idean.
Myös samalla opetetaan paikka, kierrä, seiso, hus. Mutta nuo ovat vielä niin alkutekijöissä ettei ihan ymmärrä niistä mitään. Lähes päivittäin jokaista käskyä on käytetty ja aikanaan tuo myös oppii. Hiljaa hyvä tulee...
Mutta nyt kahvihammasta kolottaa... Seuraaviin kertoihin! :)
Menen varmaan hämilleni kun ekan kerran otus alkaa huutaamaan kun jää yksin :D Kaikki teoria unohtuu heti kun tilanne on päällä :D
VastaaPoistaMillaista metodia käytät yksin oloon, muuta kuin luonnollisesti menemällä pois?
Yksin olon kanssa teen niin, että kävelen ulko-ovesta sisään ja ulos. En tee siitä mitään numeroa, eikä ole mitään aikaa kauanko viivyn. Kun tuun sisälle en huomaa koiria vaan kävelen ensin ympäriinsä. Yleensä jätän jotain kivaa kotiin lähtiessäni. Pahvirullat on meillä aika pop.
VastaaPoistaEli näitä perus juttuja. :)
Hassuinta tosiaan on, että tuo on vasta nyt alkanut huutaa mun perään... :/
Teillähän on kivasti opeteltu noita käskyjä :) Meillä on tuo jätä vieläkin aika hakusessa, kun koira löytää jonkin todellisen aarteen niin siitä ei helposti luovuta. Ja se ikävä puoli tässä keskustassa asumisessa on, että täältä sitä varsinkin löytyy. Tälläkin viikolla olen kaivanut kurkusta mm. karkkeja, kakkaa, kotiloita, ranskalaisia, tulitikkuja...
VastaaPoistaJa tuo yksinolon opettaminen on vähän inhottavaa. Se kun koira jää sydäntä särkevästi vinkumaan kun lähtee kouluun, ei juurikaan päivää piristä. Meillä Pinja oli kauan ihan hiljaa mutta nyt viime aikoina on välillä vähän vinkunut... Mutta tsemppiä teille harjoitteluun! :)
Pienen elämä on aina opettelua täynnä. Ajan kanssa kiljunta varmaan vähenee. Koiruus kuitenkin oppii ettei sillä mitään saavuta. Ei se omistaja tule takaisin, vaikka mitä tekisi. Harmillista se on mikäli vanhempikin lähtee mukaan. Meillä oli viime keväänä sama ongelma. Pennun jäädessä haukkumaan vanhempikin haukkui. Sitä kesti viikko ja sitten ne jotenkin ratkaisivat tilanteen. Molemmat jäävät tyytyväisinä eteiseen. Tosin lähtiessämme ne saavat herkulliset liuskat joita ei muulloin syödä.
VastaaPoistaYksin olemin on kurjaa. :( Sen tietää myös Mauri, jonka yksinoleminen alkoi sujua vasta 1,5-vuotiaana. Vaikka yksinoloa harjoiteltiin pentuaikana paljon, niin silti monesti rappukäytävässä raikui koiran surkea haukku. Vasta yksinolon ja sitä edeltävien hetkien muuttuessa täysin rutiininomaisiksi Mauri alkoi suhtautua yksin jäämiseen myönteisesti. Eli kaikki aamupuuhat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä ja aamuisin kierretään sama lenkki joka kerta.
VastaaPoista