Pientä mäyrää odotellessa.

Nyt kun facebook on päivityksellä on mulla hyvää aikaa kirjoittaa tännekin vähäsen. Tuntemukset on nyt todella raukeat, iloiset ja innokkaat. Odotukseni ei mennyt hukkaan eikä tarvikkeiden hankinta. Käytiin kääpiöpinserini kanssa tänään meidän lähellä olevassa tutussa eläinkaupassa ostamassa pojalle vähän luita. Katselin samalla vähän ruokakuppeja ja yksi ihana osui silmään. Jotenkin en tänään sitä viitsinyt vielä ostaa, koska olisin innostunut ostamaan kaikkea muutakin samalla. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä vasta kun olen pentuja käynyt katsomassa. Ei saisi liikaa innostua vielä, vai saisiko?

Tuntuu kyllä samalla hassulta, että nyt meille sitten tulee jälleen mäyräkoira. Olen miettinyt paljon millainen pentu sitten on. Onko se helppo vai vaikea kouluttaa? Onko mielyttämishalua? Onko kova tekemään tuhoja, kun kaksi aiempaa koiraani ovat olleet niin enkeleitä ettei ole koskaan tarvinut pelätä esim. sähköjohtojen kanssa.
Onko koira nirso ruuan tai lelujen suhteen? Ja muutenkin miten meillä lähtee koiran kanssa synkkaamaan.

Niitä ei ehkä vielä pitäisi hermoilla, mutta on se mukava leikitellä kylmänä arkipäivänä että 2kk päästä täällä vilistelee pieni luppakorva, joka on hivenen kömpölö ja hämillään. Joka kokeilee rajoja ja etsii paikkaansa laumassa.
Nimikin on jo valmiina. Ollut pitkään. En vain halua sitä vielä julkaista, ehkä sitten kun nimi on varmasti se.

Oijoi kun aika menee taas niin nopeasti, kun viimeiset pari viikkoa se on madellut. Jos aika kuluu näin sukkelaan niin ei sitä kerkeä edes huomata kun pieni vauhtinakki on jo täällä ja sosiaalistuttaminen ja uuden opettelu / opettaminen taas alkaa.