Mistä repisi voimia odottaa vielä hetken?

Huhhuh. Päivät tuntuvat jokainen pidemmältä kuin pitkään aikaan. Vielä viikko laskettuun aikaan ja sitten pitäisi helpottaa edes hetkeksi. Toivon kovasti ettei suunnitelmat mene uusiksi ja tuolta syntyisi meille uros. Ystäväni, joka hänkin hankkimassa mäyräkoiraa sai tänään tiedon, että pennut ovat syntyneet. Uros hänellekin. Olen niin onnellinen ja huojentunut hänen puolestaan, mutta oma jännitys kasvaa vain.

Olin reilu viikko sitten yhteyksissä kasvattajaan ja kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin. Pentujen lukumäärästä ei ole tietoa, että tässä ei auta kuin odottaa. Odottaa ja odottaa. Tuntuu vain niin turhauttavalta odottaa ja selata sähköpostia sen varalta, että jotain olisi sattunut. Jo tässä on kolme kuukautta odoteltu, enää viikkko. Mistä repisi voimia jaksaa ne päivät?

Pentu shoppailukin on tehty melkein kokonaan. Pannan ja ruokakupin hankin vasta kun pentu on varma, mutta kaikki muu onkin hankittu. Ostin koirien kevyt häkin pennun nukkumapaikaksi, koska tulemme matkustelemaan etenkin junalla niin on ihan hyvä totuttaa pentu jo pienenä nukkumaan ja oleskelemaan kopassa. Siksi se onkin pediksi hankittu. Tuossa se on pennun nukkuma paikalla odottamassa, josko pieni turrimurri sinne asettuisi maaliskuun ja huhtikuun kieppeillä.

Pelottaa todella että suunnitelmat menevät uusiksi, mutta samalla jännittää niin tajuttomasti. En jaksa ymmärtää miten olen nämä kaikki päivät jaksanut tämän jännityksen kanssa. Nyt kun pitäisi viimeinen viikko pyristellä läpi... huhhuh. Saakohan tässä enää edes nukutuksi?

Onneksi minulla on tuo pieni kääpiöpinseri (kuvassa) veijari seurana kuitenkin, etten ihan ilman koiraa joudu olemaan. Ja nyt kun hankin naksuttimen niin pojan kanssa on mukava harjoitella.

Huhhuh. Hirveintä tässä odottamisessa on tietenkin pelko siitä, ettei asiat mene kuten toivoisi. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin. Pian he ovat maailmassa. :)