Ensimmäiset match showt

Ensimäiseksi: kuvia tulee viikonlopun aikana, koska oma kamera on jäänyt mökille niin odottelen ystävän ottamia kuvia!

Elikkä: oltiin Oliverin ensimmäisissä match showssa tänään. Tuomari oli Urugualainen mies, joka on siis ihan oikea tuomari. On arvostelemassa Kotkan Ruusu näyttelyissä ja kerkesi sitten välissä tulla pentuja arvostelemaan. Me lähdettiin siis hakemaan kokemusta. Sijoituksista en uskaltanut edes haaveilla. Omista viime mätsäreistäkin aikaa jo sen verran, että voin sanoa jännittäneeni todella paljon!
Pentuja oli vähän päälle 20. Ensin kehässä meitä vastassa oli nöffi pentu, joka oli tuttu näyttelyharkoista. Tiesin nöffin olevan todella hyvä!
Kehässä olin ihan pihalla, pakko myöntää. Oliver seisoi kuitenkin nätisti, pöydällä antoi tutkia itsensä, hampaat näytti vastahakoisesti, käveli vähän maata nuuskien.
Sininen nauha.

Ei me kauaa keretty odottelemaan kun siniset pennut kutsuttiin takaisin kehään. Oliverilta tuntui loppuvan bensa, kun mielummin istuttiin kun seistiin ja kävelykin tahmeaa. Onneksi pikkuinen jippo -jalka mahan alle ja koira seisoi taas.
Tuomari kätteli meidät kaikki läpi ja jakoi sitten sijoitukset. Itse olin varma että se siitä, kun meillä ei mennyt kovinkaan kehuttavasti kai? En kerennyt muita oikein katselemaan. Sijoitukset aloitettiin voittajasta. Kolmanneksi tuli meidän vieressä ollut eurasierin pentu ja kerkesin ajatella että se siitä.
Yllättäen tuomari tulikin minun luokse. Kätteli ja ojensi ruusukkeen. Hämmästyin. Me tultiin neljänsiksi! Änkytin jotain ouh-kiitos-eikun tapaista ja kipitin palkinto pallille. Vaikka me oltiin sinisten neljänsiä se tuntui ihan kuin olisin voittanut kaikki.
Kyseessä kuitenkin ihka ensimmäiset mätsärit ja mätsäreissä on enempi tuurista kiinni sijoittuuko.
Kaverit oli mukana katsomassa ja kuulin heidänkin hämmentyneet kommentit tai paremminkin yllättyneet. Heidän mielestään Oliver suoriutui todella hyvin.

Nyt mulla on sitten hyvin väsynyt mäyrävauva sängyllä. Kokemusta saatiin ja näin näkee myös mitä asioita pitää hioa ja parantaa. Näyttelyt kun siintävät tulevaisuudessa. Oikeastaan aika piankin. Ilmottautumista vaille. Pitää nyt miettiä mihin näyttelyihin lähtee.

Käytiin me sitten jännittämässä ystäväni suomenlapinkoiran (Viksalan Condor) suoriutumista. Punainen nauha. Ei kuitenkaan sijoitusta, vaikka minusta Konsta suoriutui todella hyvin. Ehkä Oliverkin vielä yltää samanlaisiin suorituksiin!
Kehujakin poika sai hienosta väristään. Itse alan olla aika turtunut tuohon. Ihana ja kaunis poika on, mutta en näe siinä mitään "erikoista". Mutta niinhän se on. Oliver on minulle arkea. Näen joka aamu suklaanvärisen mäyräkoiran naaman kun herään.
Ja vielä muutama kuukausi sitten ihailin näitä ruskeita mäyriksiä ja halusin itselleni sellaisen ja dadaa sainkin.

Mutta kuvia tosiaan tulossa vkl. Kasvanut on herra ihan kamalasti!
Näihin ... ja tunnelmiin : hyvää kesää!