Lupaamani kuvia!

Tässä lupaamiani kuvia, tosin vähän väärässä aikajärjestyksessä mutta noh...

Ensimmäiset match showt

Ensimäiseksi: kuvia tulee viikonlopun aikana, koska oma kamera on jäänyt mökille niin odottelen ystävän ottamia kuvia!

Elikkä: oltiin Oliverin ensimmäisissä match showssa tänään. Tuomari oli Urugualainen mies, joka on siis ihan oikea tuomari. On arvostelemassa Kotkan Ruusu näyttelyissä ja kerkesi sitten välissä tulla pentuja arvostelemaan. Me lähdettiin siis hakemaan kokemusta. Sijoituksista en uskaltanut edes haaveilla. Omista viime mätsäreistäkin aikaa jo sen verran, että voin sanoa jännittäneeni todella paljon!
Pentuja oli vähän päälle 20. Ensin kehässä meitä vastassa oli nöffi pentu, joka oli tuttu näyttelyharkoista. Tiesin nöffin olevan todella hyvä!
Kehässä olin ihan pihalla, pakko myöntää. Oliver seisoi kuitenkin nätisti, pöydällä antoi tutkia itsensä, hampaat näytti vastahakoisesti, käveli vähän maata nuuskien.
Sininen nauha.

Ei me kauaa keretty odottelemaan kun siniset pennut kutsuttiin takaisin kehään. Oliverilta tuntui loppuvan bensa, kun mielummin istuttiin kun seistiin ja kävelykin tahmeaa. Onneksi pikkuinen jippo -jalka mahan alle ja koira seisoi taas.
Tuomari kätteli meidät kaikki läpi ja jakoi sitten sijoitukset. Itse olin varma että se siitä, kun meillä ei mennyt kovinkaan kehuttavasti kai? En kerennyt muita oikein katselemaan. Sijoitukset aloitettiin voittajasta. Kolmanneksi tuli meidän vieressä ollut eurasierin pentu ja kerkesin ajatella että se siitä.
Yllättäen tuomari tulikin minun luokse. Kätteli ja ojensi ruusukkeen. Hämmästyin. Me tultiin neljänsiksi! Änkytin jotain ouh-kiitos-eikun tapaista ja kipitin palkinto pallille. Vaikka me oltiin sinisten neljänsiä se tuntui ihan kuin olisin voittanut kaikki.
Kyseessä kuitenkin ihka ensimmäiset mätsärit ja mätsäreissä on enempi tuurista kiinni sijoittuuko.
Kaverit oli mukana katsomassa ja kuulin heidänkin hämmentyneet kommentit tai paremminkin yllättyneet. Heidän mielestään Oliver suoriutui todella hyvin.

Nyt mulla on sitten hyvin väsynyt mäyrävauva sängyllä. Kokemusta saatiin ja näin näkee myös mitä asioita pitää hioa ja parantaa. Näyttelyt kun siintävät tulevaisuudessa. Oikeastaan aika piankin. Ilmottautumista vaille. Pitää nyt miettiä mihin näyttelyihin lähtee.

Käytiin me sitten jännittämässä ystäväni suomenlapinkoiran (Viksalan Condor) suoriutumista. Punainen nauha. Ei kuitenkaan sijoitusta, vaikka minusta Konsta suoriutui todella hyvin. Ehkä Oliverkin vielä yltää samanlaisiin suorituksiin!
Kehujakin poika sai hienosta väristään. Itse alan olla aika turtunut tuohon. Ihana ja kaunis poika on, mutta en näe siinä mitään "erikoista". Mutta niinhän se on. Oliver on minulle arkea. Näen joka aamu suklaanvärisen mäyräkoiran naaman kun herään.
Ja vielä muutama kuukausi sitten ihailin näitä ruskeita mäyriksiä ja halusin itselleni sellaisen ja dadaa sainkin.

Mutta kuvia tosiaan tulossa vkl. Kasvanut on herra ihan kamalasti!
Näihin ... ja tunnelmiin : hyvää kesää!

Oliverin ensimmäinen koulupäivä

Niin se aika menee. Eilen oltiin ottamassa rabies rokotus ja tänään suunnattiin sitten ensimmäiseen koirakouluun. Ystäväni ja hänen pk. mäyräkoiran pentu Tami olivat myös mukana. Alkuun Oliver haukkui kaikki. Lopulta siis ihan kaikki. Onneksi kuitenkin rauhoittui ja pisti lopulta maaten.
Aluksi katsottiin vähän miten tulee toimeen ihmisten ja koirien kanssa. Meillä meni moitteettomasti. Tai ihmisistä tuo nyt tykkää ja muille koirille ei sitten enää haukuttu.

Seuraavaksi harjoiteltiin katsekontaktia. Me päästiin vähän helpommalla kun tuo tapittaa silmiin jo valmiiksi. Lisättiin vain käsky ja palkka.
Perusasento oli sitten toinen juttu. Kyllä nätisti kiepsahdettiin jalan viereen, mutta jäätiin seisomaan. Tuo on tottunut saamaan namin aina seiso -käskystä, joten nyt oli vähän vierasta pistää se pylly maahan.
Lopulta saatiin pari ihan ok suoristusta. Olen kyllä todella tyytyväinen sillä tuo oli eka kerta.
Lopussa vielä otettiin lyhyt "seiso" harjoitus. Muutaman toiston Oliver enää jaksoi, kunnes oli liian väsynyt. En siis enää halunnut vaatia Oliverilta mitään suoritusta ettei se tunnu inhottavalta.
Sitten luokse tulon kautta kotiin.

Oli kyllä todella mukavat harjoitukset ja meitä ihan alkajia ei ollut kuin 4, joten saatiin hyvin oppejakin. Niin yksilönä kuin ryhmässä.
Heti meidän selän takana meni vähän "tasokkaammat" koirat. Oli ilo katsella ja ajatella ehkä vielä meidänkin Oliver...
Kunhan nyt tehdään läksyt hyvin!

Torstaina meillä olisi ensimmäiset näyttelyharkat. Hieman jännittää.
Pitäisi jostain näyttely hihna käydä ostamassa, mutta näin alkuun menen Zedin omalla.
En halua pitää kiirettä ja ostaa jotain "huonoa" hihnaa vaan ihan ajalla ja harkinnalla. Tulee olemaan kuitenkin pitkän ajan investointi ettei ihan mitä vain kelpuutakkaan ;)

Isohan tuosta alkaa tulla. Painoa nyt 5,5kg.
Hampaat vaihtuu nätisti ja muutenkin terve poika!

Kuvaton postaus, mutta ehkä ensikerralla niitä kuviakin saisi otettua ;)

Huh hellettä!

Kiitos kaikille tuhannesti kommenteista! Etenkin mukava huomata ettei ole yksin tämän yksinolo -ongelman kanssa.

No mutta oli taas mukavat ajat mökillä. Siellä tuli myös huomattua, että Oliver alkaa kitistä perään vain jos Zedi aloittaa. Siispä pitää nyt keksiä kuinka saisi vanhemman koiran käyttäytymään rauhallisemmin yksin jäädessään. Etenkin kun ensi kuussa on muutto uuteen kämppään ja ihan uudelle paikkakunnalle. Mutta edetään askel kerrallaan. Onhan siinä sitten koko kesä aikaa, ennen kun poikia pitää alkaa jättää oikeasti yksin koulupäivien ajaksi. Hiljalleen harjoitellaan. Eiköhän me ihan hyvä loppu tulos saada?
Huomenna Oliverilla on edessä seuraavat rokotukset ja Zedikin menee lääkäriin iho-ongelmien vuoksi. Onneksi sai järjestettyä niin, että molemmat pääsevät samaan aikaan. Säästyypä omistajalta se vaiva, että pitäisi useasti ravata.

Mökillä tosiaan vietettiin näitä helteisiä päiviä. Pikku miehet pääsivät vähän mettällekin katselemaan millaista siellä on. Ainakin Oliver tykkäsi rämpiä pusikoissa ja repiä risuja kitusiinsa. Sisällä ei oikein haluttu olla ja silloinkin poika vetäytyi kaikkein aurinkoisimmalle paikalle. Tänään piti päätä kastella kun oli niin kuuma aurinko ja pikku mies ihan väkisin halusi auringossa maata.

Ihan perus loppu viikko mökillä. Eipä siitä paljoa kirjoittamista ole.
Loppuun laitankin muutaman kuvan meidän reissusta.


Oliver & Tami


Metsänpoika


Zedi hoiti talon vahtimis puolen


Hyvin luikku Oliver & Tami mutustavat mielellään samaa keppiä

Vähän tylsä postaus, mutta ehkä tässä vielä jotain mielenkiintoista saadaan aikaiseksi kirjoittaa lähi päivinä. :)

Mäyräkoiran täytteistä elämää

Sitähän meillä elellään nykyään hyvinkin "leppoisasti". Nopea oppimaan tuo meidän Oliver, niin hyvät (ja etenkin) huonot asiat. Ollaan otettu monia askelia taakse päin esim. yksin olossa. Nykyään tuo huutaa kuin kuolemaa tekevä pieni eläin kun jää yksin kotiin. Eikä se aina edes huuda nytkään, mutta nyt pitää sitten alkaa tehdä töitä sen eteen. Myös isot koirat ovat alkaneet pelottaa todella paljon. Tämä nyt on järkeiltävissä sillä, mitä vappuna tapahtui. Ollaan alettu vahvistaa muiden koirien näkemistä ja onneksi meille on sattunut tuuri, että niin moni koira päästää katsomaan. Aluksi tuo pelkää ja luimistelee ihan hirveästi, mutta jossain kohtaa saattaa jopa yrittää leikkiä. Onneksi ihmiset on vieläki niin superkivoja!



Ensimmäisiin näytelmiin tuon ilmoitan, kuhan pääsen sellaiselle koneelle josta voi tulostaa. Onneksi tässä on vielä aikaa ilmottautua. Ensi viikolla mennään taas mökille vähän pidemmäksi aikaa, siellä sitä vasta onkin hyvät mahdollisuuden sitä yksin oloa opettaa kun ei ole naapureita. Kyllä kotonakin sitä aletaan nyt harjoitella. Käyn vaikka tupakalla tuuletusparvekkeella, eli menee sen muutama minuutti aikaa jonka joutuisi yksin olemaan. Ja voihan olla, että tuo rauhoittuu kun D.A.P.-haihdutin pääsee oikeuksiinsa. Nyt se on ollut meillä jo 3 päivää, mutta n. 2vk ni alkaa tuloksia näkyä. Zedi ainakin on ollut rauhallisempi tuon tultua. Ehkä se nyt palautuu "normaaliksi".



Mutta ikäähän tuolla on vasta sen 14½vk, että yksinoloa kerkeää vielä tässä harjoitella. Vaikeampi vaan kun Zedikin lähtee siihen itkuun nykyään mukaan!!
Noh ajan ja harjoitusten kanssa. Yöt meillä onneksi nukutaan nykyään hyvin. Pojat painuu sänkyyn siinä 22. aikoihin ja heräävät kun heräävät. Itse herään 8.00 aikoihin, mutta pikku miehet voisivat jatkaa uniaan ihan kepeästi sinne 10-11. Tosin ruoka tulee klo 9.00, joten silloin viimeistään kun kuppi kilahtaa ni ovat pojat valmiina keittiössä. Ulkona tuo nykyään kävelee nätisti ja mielellään. Enää ei itketä joka askeleen jälkeen syliin vaan juostaan hulluna ympäriinsä. Osaa nätistikin kulkea, mutta tietyillä alueilla pistetään vetovaihe päälle. :)
Painoakin tuo on saanut ja on nyt 3,65kg jässikkä. Selän pituus on kasvanut ja siitä onkin apua sohvalle hyppäämisessä, joka alkaa olla vähän turhankin helppoa pikku miehelle.



Hiljalleen Oliver alkaa oppia käskyjä kuten:
- anna, eli antaa suussa olevan esineen.
- jätä, ei ota
- nosta, nostaa tassua että saa hihnan jaloista
- jää, ei ryntää ovesta
- ä-ä eli ei
- tuleppa eli tänne
- pissa ja niin...
- istu, siinä ja siinä
Eli siis näistä ei kaikkea vielä 100% osaa, mutta alkaa tajuta idean.
Myös samalla opetetaan paikka, kierrä, seiso, hus. Mutta nuo ovat vielä niin alkutekijöissä ettei ihan ymmärrä niistä mitään. Lähes päivittäin jokaista käskyä on käytetty ja aikanaan tuo myös oppii. Hiljaa hyvä tulee...

Mutta nyt kahvihammasta kolottaa... Seuraaviin kertoihin! :)

Hyvää vappua? Ai ei vai?

Kesämökki kausi on nyt avattu. Lähdettiin siis mökille koirien ja muutaman ystäväni, sekä heidän koiriensa kanssa. Suunnitelmissa ihanan rento irtiotto arjesta.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ilman ongelmia. Ensinnäkin yksi ruokakassi unohtui kotiin ja pari puhelua saikin soitella, että kassi löytäisi perille. Harava hajosi ja vesipumpun kanssa ongelmia. Hiiret olivat ryövänneet ruokakaapin ja pistäneet sen ihan uuteen uskoon. Noh eipä olisi voinut uskoa, että asiat muuttuisivat vielä siitäkin huonommaksi. Heti muutaman tunnin sisällä ystäväni pentu onnistui loukkaamaan jalkansa riehuessaan ja kompastuessa pöydän jalkaan. Siinä tuli jo mietittyä ell. lähtemistä kun toinen linkutti pahan näköisesti. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä... Tuntui, että kaikki mahdollinen menisi pieleen jokaisena päivänä. Tänään sitten Oliver sai pahan näköiset pureman isommalta koiralta. Haava vuosi paljon, sekä nenästä tuli verta ja koira kuolasi. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, auto alle ja menoksi. Oliver sai tulehduskipulääke sekä antibiootti piikit. Onni oli meillä matkassa! Haava on hieman viistosti silmän alapuolella. Ei osunut silmään, eikä mennyt luuhun asti vaikka aluksi sitä pelättiin jolloin olisi tullut matka helsinkiin! Haava vuotaa vieläkin ja sitä pitää putsailla. Siinä kyllä oli itse ihan peloissaan pienen puolesta.
Vielä myöhemmin tänään pikkuiset (pennut) pistivät sitten haisemaan ja kävivät tappelemaan ihan kunnolla! Oliver sai siitä hötäkästä muutamia pieniä haavoja ja ontui tassua vähän aikaa, mutta nyt on ihan kunnossa! Huhhuh että vilskettä ja hälinää on riittänyt ihan tarpeeksi. Onneksi viimein kotona!
Jouduin siirtämään Oliverin veljes tapaamistaki nyt ainakin siihen asti että haava on rupeutunut kunnolla. Mutta niin onneksi selvittiin säikähdyksellä ja opittiin taas jotain arvokasta eli koiriin ei voi luottaa ikinä 100%.

No mutta huomenna hakemaan DAP -haihdutin postista ja toivotaan nyt että kaikki menee Oliverin kanssa hyvin jatkossa! :)

Zedi 5v!

Tänään juhlittiin Zedin 5v synttäreitä. Poika sai lahjaksi kettupehmolelun, jossa ei siis ole pumpulia sisällä. Aluksi lelu ei oikein kiinnostanut kumpaakaan vaan oli kiire ulos. Käytiin koirapuistossa vähän purkamassa turhaa energiaa. Zedi löysi taas aarteita, eli kiviä ja Oliver hämmästeli sitä vierestä. Myös vauhtia löytyi ja mukavaa oli molemmilla! Tänään ollaan sitten syöty hyvin ja nautittu ulkoilusta, lepäilystä ja leikkimisestä. Tein Zedille myös pitkän hieronnan, kun se siitä niin nauttii! Myöhemmin Oliverin kanssa harjoiteltiin istumaan menoa. Yllättävän nopeasti jätkä hokaa mitä pitää tehdä! Ihan yllättävää. Pitää yrittääkin käyttää tuo ahneus hyödyksi! Mökille olisi tarkoitus mennä vappua viettämään. Uskoisin, että Oliver nauttisi kun pääsee metsä siimekseen juoksentelemaan ihan rauhassa. Pääsisi käymään mettällä ja haistelemassa uusia kulmia. Ulkoilu on alkanut maistua Oliverille nyt todella, eikä millään haluttaisi tulla sisään. Toista se oli vielä muutamia päiviä sitten. Onneksi viimein näin! Kokeiltiin myös hieman valokuvaamista... Rasmusta tuli myös muisteltua viime yönä. R.I.P. uskollinen ystäväni <3 Ajatukset nyt hyppivät sinne tänne, kun tuo pikku piraija on pyörinyt ympyrää ja saanut juosta perässä katsomassa mitä se nyt tekee, mutta toivottavasti tuosta jotain selvää saa. Ja lopuksi pojat leikkimässä uuden kettulelun kanssa

Ensimmäinen eläinlääkäri reissu!

Oliver kävi eilen ensimmäisissä rokotuksissaan. Kaikki kunnossa, paitsi paino jota saisi tulla lisää. Oliver painaa nyt vain 3kg. Kasvattajaan olin yhteyksissä ja kaikki muut sisaruksista ovat 4,5kg paikkeilla. Olen ruokkinut Oliveria ruokapussin kyljessä olevien ohjeiden mukaan, mutta se ei riitä. Niin aktiivinen vipeltäjä tuo kuitenkin on. Nyt aletaan sitten antamaan lisukkeita. Kaapissa on nyt rasvaista jauhelihaa ja kermaviiliä. Toivottavasti painoa alkaa nyt tulla.
Tänään meillä on muutenkin vietetty lepopäivää huonon sään vuoksi. Ulkona käydään pikaisesti, eikä Zediäkään huvita sen enempää tehdä muuta kuin nukkua. Tuossa ne nytkin sängyllä nukkuvat vierekkäin.
Myös tehotreeniä aletaan nyt tuon seisomisen kanssa. Huomaa, että omistaja on ollut hivenen laiska, kun koira ei oikein muista mitä siltä haetaan takaa ja seisominen ei ole alkuunkaan sellaista kun pitäisi. Hampaitakaan ei ole enää kiva näyttää. Siispä tehotreeniä vain. Päivittäin siis useita kertoja pöydälle seisomaan ja hampaat katsotaan aina kun mahdollista. Onneksi tuo on vielä niin pieni, että kyllä tässä saadaan se seisominen ja hampaiden näyttäminen toimimaan. Hiljalleen aletaan sitten kävelyä harjoitella. Toistaiseksi se on turhaa, kun poika ei tykkää pahemmin vieläkään hihnassa kulkea, mutta aikaahan tässä on!
Eikö ole muuten komea paita pojalla? Zedin vanhoja. Jäänyt jo isommalle pieneksi, mutta melko passeli Oliverille. Menee vielä ainakin jonkin aikaa ja on hyvä näillä kylmemmillä päivillä.
Ajattelin tähän myös vastata kysymykseen ikävöinnistä ja nukkumisesta. Oliver on nukkunut toisesta viikosta eteenpäin todella hyvin. Iltaisin menee 22. aikaa nukkumaan ja herää aamulla 8.00 aikoihin. Ilman häiriötä nukkuu siis koko yön. Aamulla herättää nyt on hätä - itkuun ja sitten on kiire juosta.
Ikävöinyt ei ole kotiinsa ollenkaan ja vieraissa paikassakin nukkuu yönsä. Olemme muutaman yön olleet ystäväni luona, eikä sielläkään ongelmia. Ystävälläni on siis pk. mäyräkoira Tami (13vk).
Eroahdistusta tuolla ei ole. Usein poika jää nukkumaan kun Zedin kanssa mennään ulos tai sitten leikkimään Zedin kanssa, kun itse olen asioilla. Mitään harjoituksia ei kuitenkaan olla tehty.
Sisäsiisteyskin alkaa hiljalleen tulla selväksi. Ulos tehdään aina edes jotain ja kokoajan vähemmän vahinkoja sattuu sisälle. Meillä ei oikeastaan ole enää edes papereita lattialla, kun niin vähän niitä vahinkoja sattuu.

Ja Zedikin siis kävi eläinlääkärissä. Verikokeista selvisi, että pojalla on kohonnut hemoglobiini ja alhaiset valkosolu arvot. Ne korjaantuvat itsestään, mutta saattavat aiheuttaa stressiä. Se ei kuitenkaan selitä outoa käytöstä. Konsultoin asiasta Zedin ihan omaeläinlääkärin kanssa. Hänestä Zedillä on välillä aiemminkin ollut outoa käytöstä, joten puoltaisi päänkuvausta. Toinen lääkäri suositteli meille DAP-haihdutinta ja sellainen onkin hankinta listan ykkösenä. Jos tästä ei ole apua mennään kuvauttamaan pää. Haluan todella selvittää kaiken mahdollisen pois. Zedin muuttunut käytös on kuitenkin hyvin radikaalia. Mutta se siitä. Toivottavasti syyt selviää ja pääsen nauttimaan poikien kanssa vielä mooonista vuosista!

Kuukauden päivät

Huh. Huomenna tulee kuukausi Oliverin saapumisesta perheeseen. Poika on kyllä kasvanut paljon ja edistynyt monissa asioissa.
Ulos on pyydetty 2 kertaa ja ulos myös tehdään tarpeet, jos vain itse osaa olla tarpeeksi nopea reagoimaan, mutta vähitellen tässä edetään. Hampaitakin on lähtenyt jo 3 kappaletta ja jalkaa yritetty kerran nostaa ulkona. Niin se pieni vain kasvaa. Ensi keskiviikkona meillä on edessä ensimmäiset rokotukset! Siitä mahtaa tulla jännää.


Tänään käytiin myös seikkailemassa. Ihan meidän vieressä on puisto, jossa poikien kanssa vietettiin laatuaikaa. Oliver kirmasi onnellisena lentelevien lehtien perässä. Olisi tehnyt mieli pitää vapaana kun niin innokas oli, mutta oltiin kalliolla ja riski putoamiseen oli olemassa. Kurkittiin kalliolta koirapuistoon, jossa kaksi isompaa koiraa oli leikkimässä. Tutkittiin hautausmaata, sekä kirkon ovia. Upottavia liejuja ja lintuja. Oli todella mukavaa. En malta odottaa mitä kivaa seuraavalta seikkailulta tarttuu matkaan! :) Harmi kun kamera ei tarttunut matkaan.

Eipä iloa ilman surua. Vanhempi koira on vietävä lääkäriin oudon käytöksen vuoksi. Täytyy selvittää onko käytös kipu peräistä ja onko asialle tehtävissä mitään. Olisi liian raskasta luopua toisestakin koirasta vuoden sisään.
Pidetään peukkuja!

Terveisin me:

2vk + 1 päivä

Näin se aika vaan menee. Oliver on ollut meillä nyt sen reilu 2vk. Poika on kerennyt tutustua jo moniin paikkoihin ja ihmisiin, sekä muutamaan tuttuun koiraankin. Todella rohkea ja sosiaalinen tapaus. Ei vierasta yhtään vieraita ihmisiä. Suukkoja tarjotaan ja syliin halutaan. Häntääkin poika heiluttaa todella paljon, tuntuu että tuon sydämessä ei ole mitään pahaa.
Osaa kuitenkin olla myös pieni riiviö. Äidin huonekasvi sai kokea kovia, sekä kengät, tossut, sukat ja muut jotka ovat unohtuneet väärään paikkaan. Onneksi Oliver alkaa oppia "ei" - sanan merkityksen ihan pienellä kiellolla. Käsiä tai kasvoja ei enää näykitä, mitä nyt välillä sormien kanssa tulee harhalaukauksia, mutta silloin pieni körähdys auttaa ja koira tajuaa ettei asia ole toivottua. Ulkona ollaan oltu aina ilman salliessa. Pissat ja kakat tehdään hyvinkin mieluusti pihalle, jos vain nurmikkoa on alla.
Pieniä lenkkejäkin on tehty. Eli menty joku pieni reitti, eikä käännytty heti takas ku teokset on tehty. Ihan lyhyitä pätkiä käydään vielä, mutta nekin on välillä huisin jänniä. Itse olen ottanut sen asenteen, etten näillä lyhyillä "lenkeillä" (aikuisen koiran kanssa menis n. 5min) en ota pentua syliin vaan kävelee koko matkan. Enkä huomioi itkua. Tämä on toiminut hyvin. Oliver luovuttaa usein nopeasti ja alkaa tutkia maastoa mielenkiinnolla. :)

Lisää taas ensi kerralla, kunhan aikaa on. Olisin laittanut enemmän kuvia, mutta kone ei anna kääntää niitä. Outoa. Yritän selvittää vian mahd. pian. :)