lauantai 27. lokakuuta 2012
Talviterveiset!
Niin on talvi jo saapunut, jotenkin tämä blogi on jäänyt vähän pimentoon. Pahoitteluni.
Pitkään tässä on ollut myös taukoa kaikesta opiskelusta koiran kanssa. Takapakkia otettu niin paljon, että ollaan lähtöruudussa. Osittain tämä johtuu laiskuudesta, osittain sairaudestani joka on vaatinut minulta paljon ja näin ollen aikaa koiralle ei ole jäänyt samalla tavalla. Nyt kuitenkin viime maanantaina otin jälleen namipussin mukaan lenkille. Ollaan nyt namia syötetty aina kun nähdään koira. Joskus Oliver haukkuu kaikesta huolimatta, joskus saan sen suun suppuun nameilla. Pimeät illat ovat Oliverille vaikeampia kuin päivät, sen olen huomannut. Oli kyllä jännä huomata miten vanhat asiat palautuivat mieleen kunhan namit ovat mukana. Ei me vielä olla läheskään siinä pisteessä mihin n. 1½ vuotta sitten päästiin, mutta nyt edetään pienillä askelilla. Ja namin voimalla. Vei se sitten vuoden tai koiran loppu elinajan - me yritetään!
Tästä lähtien lupaan päivittää blogia vähän ahkerammin, nyt vain ei ole ollut "saumaa" siihen. Mutta nyt nostan ahterini penkistä ja menen opettamaan Oliverille jotain uutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Namit ovat meilläkin se "voima" jolla koiraa ohjaillaan oikeaan suuntaan, ja ollaan saatu aika hienoja tuloksia esim.noissa toisien koirien ohituksissa juuri palkitsemalla hyvä käytös namilla. Olen myös huomannut että vaikka kaikissa oppaissa sanotaan ettei hihnaa saa kiristää kun tulee koira vastaan, niin meillä sellainen kikka toimii että ohjaan Sintin selkäni taakse ohituksen ajaksi, eli osoitan sillä tavalla Sintille että olen pomo ja minulla on homma hanskassa. Lisäksi se vähentää suoraan toisiaan kohti tulevien koirien välistä jännitettä (jos olet lukenus Rauhoittavat eleet kirjan, muistanet siitä että koirien kielessä suoraan vastaan kävely on uhkaava ele, koirien kielellä kohteliasta on lähetyä kaartaen ja sivuttain, mikä ei monesti ole hihnassa ja kaupungissa mahdollista).
VastaaPoistaPS. Hieno takki Oliverilla!