Niin on ilmat taas viilentyneet ja illat pimentyneet, se on syksy taas täällä. Päivä päivältä ollaan lähempänä talvea, mikä ei minua kauheasti innostuta. Talveksi pitäisi tuolle mäyrikselle hankkia uusi haalari. Mieluiten hihallinen, helposti pestävä / kunnossa pidettävä ja lämmin. Tietysti plussaa olisi helppo pukea päälle. Hintakin saisi olla sopiva, mutta en siitä tinkaa kuitenkaan liikaa.
Me mentiin aika hyvin tuon viimeisen kalenterin mukaan. Tosin toiset match showt skipattiin koska satoi, eikä menty Lohjalle koska oltiin kipeitä. Kouvolan KV:ssä käytiin kääntymässä. Myöhästyttiin, matkassa sattui sata ja yksi "ei näin" -hetkeä, mutta arvostelu saatiin ja Oliver nappasi H:n. Ei sillä, minusta tuo on vaan kaikkein komein mäyris, vaikka eräs tuomari luonnehtikin Oliveria seuraavasti: helttakaulainen, lättäjalkainen lörppöhuuli.
Muuten ollaan aika pitkälti oltu kotona vaan, eikä viitsitä vilkaista näyttelyihin päinkään kuin vasta ensi vuonna. Niissä on ihan mukava käydä koiran kanssa pyörähtämässä vaikkei mitään tulosta tulisikaan. Ollaan me kyllä vähän valloitettu maailmaa auton kera. Oliverin kanssa on niin helppo matkustaa, että se on mukava ottaa mukaan. Joskus lähdetään siis vain auton kanssa päristelemään ympäri maita ja mantuja. Käydään jossain kävelemässä ja ihmettelemässä. Usein meillä iltaisin on sitten unelias mäyräherra.
Myös ohitusten ja koirapelon kanssa ollaan jotenkin edistytty. Saatetaan matkalla nähdä useampi koira, mutta Oliver on hiljaa. Jännittynyt kyllä ja karvat pystyssä valppaasti, mutta namianamianamia -sillä saa ihmeitä aikaan. Tosin ihan varsinaiset ohitustilanteet on vieläkin vaikeita, vaikka nekin alkaa kovasti helpottua sitten siitä mitä olivat kun aloitettiin. Toisinaan tulee takapakkiakin että koko lenkki saattaa mennä rähjäämiseksi vaikka koira olisi 10m päässä. Pitää vaan jaksaa tsempata itsensä ja motivoida koira seuraavaa "kohtaamista" varten. Kyllä me vielä joskus saadaan tuo ohittaminen sujumaan, kuhan jaksaa siihen uskoa.
Meillä on nykyään se käytäntö, että käydään edes kerran päivässä "koirien ilmoilla" eli ei mennä metsään vaan kadulle. Ihan vain jotta voidaan harjoitella. Tosin vältän ruuhka-aikaa, kun se olisi jo koiran että itsensä kiusaamista. Ehkä sitten joskus... ;)
Nyt tuo nakki nukkuu tyytyväisenä. Se on ollut ihan hupsu piilotellessaan luita mattomyttyihin. Jotenkin huvittava katsoa sitä touhua. Kuvia tähän nyt ei tule, koska en ole saanut purettua kameraa vieläkään enkä ikuisuuden vanhoja kuvia halua laittaa.
Hyvää syksyä kaikille lukijoillemme!!
Teillähän on hienosti edistynyt tuo ohitusharjoittelu :)
VastaaPoistaMeillä Pinja ei remmirähise, mutta tunnen silti syyllisyyttä, kun olen ollut niin laiska treenaamaan ohituksia. Ongelma on siis se, että neiti haluaisi tervehtiä kaikki vastaantulevat koirat syöksymällä niiden luokse. Ilkeä emäntä pitää vain koiran lyhyessä hihnassa ja vetää ohitse. Kivahan se olisi, jos koira kävelisi nätisti. Mutta kokeilin kaikenlaista ja kun edistystä ei oikein syntynyt niin se jäi ja nyt sitten nuo ohitukset ovat hieman rasittavia. Mutta teidän treenaus on kyllä kannustavaa :)