Luopuminen on sopeutumista!

Meillä tapahtui muutos perheessä nyt lopulta. Kääpiöpinserini jäi vanhempieni ja veljeni hoteisiin. En aiemmin asiasta ole kai puhunut, mutta viime kevät-talvena Zedin ja Oliverin sukset alkoivat mennä pahasti ristiin. Tilanne kärjistyi kesän alussa, kun yhteenottoja tuli jatkuvasti. Hyvä jos edellisestä olivat pojat toipuneet oli jo seuraava rähinä. Tämä näkyi molemmissa pojissa suurena stressinä, mikä heijastui minuunkin. Kesän alussa olin hyvin loppu tilanteeseen, joka tuntui toivottomalta. Keskustelin asioista ystävieni, sekä vanhempieni kanssa pitkään. Kesäkuussa mietittiin jo koiran lopettamista, kun se on muutenkin niin sairas ja alkoi yllättäen purra minua tosissaan. Me kuitenkin kokeiltiin vielä ongelmakoirakouluttajaa. Hän kävi ja antoi hyviä vinkkejä. Jäi hyvä tuntu kyseisen ihmisen käynnistä. Alussa näytti jo hieman paremmalta, mutta pian asiat palasivat takaisin alkuastelmaan eli tappeluun. Otin yhteyttä kouluttajaan jälleen. Olin itse todella väsynyt ja turhautunut, mikä puolestaan edesauttoi tappeluiden syntyä varmasti. Sitten vielä päälle se, että opiskeluni alkavat tällä viikolla. Joten minulla ei oikeasti olisi ollut aikaa ja energiaa niin paljoa, kun siihen olisi tarvittu.
Puhuin vielä vanhempieni kanssa kun Zedi oli ollut heillä viikon hoidossa ja Oliver minun kanssani mökillä. He halusivat sittenkin ottaa pojan luokseen, koska pureminen oli täysin loppu. Varmasti joku stressiperäinen juttu. Muutenkin Zedi vaikutti siltä tutulta onnelliselta koiralta kun kävin sille sunnuntaina sanomassa heipat ja tänään lähti postiin koiran tavarat. Tuntui haikealta, mutta samalla ihan hyvältä. Tappelut ovat historiaa ja Oliver toipuu kovaa vauhtia. Sain myös uutta energiaa siihen, että pystyn keskittymään nyt Oliverin hyvinvointiin ja koulutusongelmiin paremmin (remmirähjäys siis). Helpottaa myös tieto siitä, että Zedin elämä on myös paranemaan päin. Hän saa olla ainoa koira, saa hyvää ja monipuolista ravintoa, pääsee ulos usein ja tutut turvalliset ihmiset ovat perheessä, eikä tarvitse jakaa sänkyä nakkipötkön kanssa. Olen myös huomannut, että Oliverin sisään pissaaminen on loppunut. Mikä huojentaa itseään, kun yhdessä kohtaa sai pestä pissoja useita kertoja päivässä. Nyt molemmat koirat ovat tyytyväisiä. Ja niinä kertoina kun meidän täytyy mennä vanhemmilleni Oliverin kanssa tuovat sitten oman jännityksensä, mutta uskoisin että me selvitään jotenkin. Mahdollisuuksia on paljon! :)

Loppuun muutamia kesäisiä kuvia, koska kesä loppuu pian...

Oliverin "kalenteri" näyttää nyt tältä:

10.8.11 - Mätsärit
12.8.11 - Virallinen polvitarkistus
17.8.11 - Mätsärit
20.8.11 - Kouvolan KV
03.09.11 - Mäyräkoira "päivät" (ehkä)