tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevät koittaa viimein!

Kiitos ihanat lukijat kommenteista ja uusille jälleen tervetuloa!
Käymme varmasti vasta vierailulla :)

Kevät on viimein täällä. Lumien alta alkaa näkyä jo hiljalleen jotain vihreää ja tiet alkavat olla lähes kokonaan sulia. Me ollaan kovasti auringonpalvojina ihailtu kun ulkona möllöttää viimein aurinko, vaikka tässä muutama päivä on ollutkin sateista ja harmaata.

Ohittamisen kanssa ollaan edetty jälleen, mistä täytyy olla todella ylpeä. Nykyään haukkuminen alkaa kun ollaan koiran kohdalla. Mikä on siis todella suuri edistysaskel ja matkaa pystytään jatkamaan lähes samantien normaalisti, ettei enää jäädä perään räksyttämään. Satunnaisia kertoja on kun sitä tapahtuu, mutta harvassa ne nykyään on.

Merkkailu meillä on vieläkin ongelmana. Oltiin me tossa pari viikkoa sitten oltu jo pitkään ns. "kuivilla", mutta sitten kämppiksen koira tuli meille hoitoon niin kuseksiminen alkoi. Tosin nyt tämän viikon osalta pissa saldo on pienehkö ja varsinkin kun kokoajan lämpenee ja tulee ihanempia ilmoja ollaan me varmasti myös enemmän ulkona, mikä jo itsessään (ainakin luulisi) vähentää tuota merkkailun tarvetta.

Mitään hassun hauskaa meillä ei ole tapahtunut. Lähinnä tuota koulutetaan ohittamaan, joka päivä ja joka lenkki. On kyllä itselleenkin mukavempi kun nykyään se räksytys ei ala 10 metrin päästä ja jatku vielä 5min ohituksen jälkeen. On paljon parempi fiilis lähteä ulos ja Oliver on myös saanut uusia koira ystäviäkin. Kiitos kuuluu ihanille ihmisille, jotka ymmärtää että poika tarvitsee aikaa. Usein riittää että ollaan vaan ja syötän namia, niin lopulta Oliver menee kiltisti katsomaan. Se on aina niin ihana kokemus kun koira käy leikkimään uuden tuttavuuden kanssa.

Kuvia mulla ei ole nyt laittaa, kun ei ole tullut otettuakaan. Ehkä tässä joku päivä saisi niitäkin otettua taas.

Mitenkäs muiden kevät on lähtenyt käyntiin? :)

1 kommentti:

  1. Elämä mäyräkoiran kanssa on jatkuvaa kouluttamista: ihminen kouluttaa koiraa, koira kasvattaa ihmistä. Aina jotain näyttää menevän perillekin. Olen vain huomannut, että mäyräkoira on oman tiensä kulkija, Olli ainakin. Joskus huvittaa totella, joskus ei. Mutta niin rakas tuo pikku veijari on <3

    VastaaPoista