Oliver edistyy

Hei taas! On vierähtänyt jokunen tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut. Ei ole oikein ollut mitään asiaa aiemmin. Mä olen nyt joka lenkki kantanut mukanani namia ja aina kun nähdään koira olen palkannut Oliveria, jos se ei hauku. Oli koira sitten monen sadan metrin päässä tai ihan lähellä. Nyt ollaan viimein päästy siihen pisteeseen, että Oliver on ohittanut neljä koiraa läheltä haukkumatta yhtään. Eilen vielä meni ihan vierestä, mutta Oliver oli hiljaa. Olen todella ylpeä pikku jätkästä! Huomasin itsessäni sen, etten vaatinut enää liikoja. Oliver sai paljon namia ihan pienemmästäkin koiran vilkaisusta ja se on tuottanut tulosta. Vaikkakin sitä namia menee ihan hirveästi ohitustilanteissa niin pääasia on, että Oliver on hiljaa. Olen alkanut nauttimaan ulkoilusta Oliverin kanssa. Teemme nykyään pidempiä lenkkejä koska ohitukset ja koirien kohtaamiset ei ole enää niin hillitöntä raivorääkymistä, kuin mitä se on ollut. Ehkä siis myös liikunnan lisääminen on auttanut asiaan. Merkkailu meillä on vieläkin ongelma. Nykyisin vain yksin jäädessään merkkailee ja paljon. Urossuojat ja muut ei auta -kokeiltu on. En tiedä mikä asiaan auttaisi, kun tosiaan oltiin me sitten just tultu lenkiltä tms niin silti pitää lirauttaa kun jää yksin. Onkohan se jonkin sorttista eroahdistusta? Onko kenelläkään samanlaista ongelmaa? Kesä tulee onneksi vauhdilla! Pian päästään mökkeilemään metsän siimekseen. Tekemään superpitkiä metsälenkkejä! Odotan innolla. Mutta meille tosiaan kuuluu pitkästä aikaa hyvää! Me edistytään pienillä askelilla, mutta edistytään. En voisi paljoa ylpeämpi enää olla, kun kuitenkin niin kauan tehty töitä remmirähjäämisen kanssa. Vaikka me ollaan vasta ihan alussa tässä niin kehitystä parempaan on tapahtunut. Hyvää kevättä kaikille!

Ohittamisen helppous

Ollaan edistytty huimasti. Oliver saattaa nähdä koiran, kääntyä ja jäädä odottamaan namia. Tämä tapahtuu kun koira on turvallisen välimatkan päässä, mutta kuitenkin niin lähellä että ennen tuo olisi haukkunut. Ollaan nyt nähty vain 17 koiraa, joista yhdelle haukahdettu ja yhdelle haukuttu vähän. Me siis tehdään niin, että kun Oliver spottaa koiran ja näyttää siltä että alkaa haukkua kiellän sitä. Jos se ei usko ruiskautan sitä vedellä. Itse tähtään yleensä kaulan alueelle, mutta vaikeissa tapauksissa pitää joskus suihkauttaa naamalle. Tänään mm. meidän takaa tuli kahden koiran omistaja. Pysähdyin Oliverin kanssa ja jäin katsomaan miten se reagoi. Oliver tuijotti niitä. Kielsin. Oliver katsoi vaan kun koirat menivät ohi. Ystäväni koira kävi kuitenkin haukkumaan, joten Oliver päätti myös ryhtyä konserttoon. Silloin piti ruiskasta naamalle, että koira hiljeni. Kun oli hiljaista Oliver sai paljon kehuja ja nameja.

Enää en stressaa lähteä tuon kanssa ulos. On paljon helpompi vain mennä, vaikka koulutus on vielä kesken. Mun ei ole tarvinnut paljoa yhtään käyttää vettä. Jo kielto on riittänyt tai viimeistään vesipullon näkeminen. Ihmisille ja pyörille tuolle riittää tiukka kielto. Näinä hetkinä ihmettelen miksen menny aiemmin ongelmakoirakouluttajalle, kun ollaan saatu näin nopeasti tuloksia.
Me siis käytetään vettä ja namia. Vesi katkaisee sen rähinän ja namia käytetään palkkiona hyvästä työstä. Joskus Oliver näkee koiria ja jatkaa vain kävelyä tai jää odottamaan namia. Olen iloinen ja uskon, että tuosta vielä saadaan kunnon kansalainen.

Merkkailu meillä on vielä ongelmana. Ei ole väliä kuinka pitkään ollaan ulkona oltu, niin silti jossain kohtaa jalka nousee. Me tehdään nyt johtajuus harjotteita, josko se auttaisi tuohon merkkailuun. On se kyllä vähentynyt, että ehkä niistäkin keinoista on apua. Olen päättänyt tehdä kaikkeni - ne typerätkin jutut, jotta joskus päästäisiin normaaliin arkeen Oliverin kanssa.

Näyttelyt meillä on nyt jäissä siihen asti, että saadaan kunnon tuloksia muiden koirien ohittamisessa. Ei ole kiva, kun Oliver saattaa yht'äkkiä käydä haukkumaan toiselle kehässä. Se kuitenkin vaikuttaa arvosteluun. Ei tuolle kyllä koskaan ole mitään mainintaa asiasta tullut, paitsi hännän asennosta.

Mutta sellaisia tällä kertaa meille!

Ongelmakoirakouluttajalla

Käytiin nyt tiistaina ongelmakoirakouluttajan luona. Ensimmäinen tunti kartoitettiin vähän tilannetta ja käytiin läpi koiran historiaa jne. Saatiin aika paljon kotiläksyä mm. ovesta kulkemiseen ja muuhun "pikku" vikaan. Itse ohittamista harjoiteltiin seuraavaksi. Apuna me käytettiin vettä ja pakko sanoa, että se toimii! Oliver oli ihan hiljaa ensimmäisen rähinä kohtauksen jälkeen, vaikka ohitettiin läheltä useita koiria.

Pieni jännitys toki oli, kun kotiin päästiin ja piti itse pärjätä. Ollaan nyt nähty 3 koiraa, jotka kaikki ohitettu haukkumatta nätisti!! Ihan läheltä vielä. Kylläpä olen ylpeä pojasta!
Ehkä tuosta vielä koira saadaan. Kontrolliaika on 2-3 viikon kuluttua ja toivon, että saadaan hyviä tuloksia siihen mennessä. Toki me käytetään myös namia, ettei nyt ihan pelkällä vedellä mennä.

Ongelmakoirakouluttajalle

Niin se vain on, että me lähdemme ensi tiistaina ongelmakoirakouluttajan vastaanototlle. Ei enää riitä omat keinot tuon koirien ohittamisen hoitoon. Ollaan oikeastaan otettu takapakkia ja pahasti. Viikonloppuna meni niin hermot kun ei vaan onnistuttu missään ja ihmisillekin tuo on ruvennut haukkumaan. Olen jo pitkään miettinyt ammatti apua ja nyt sitä hain. En häpeä sitä, enkä koe olevani millään tavalla huononpi koiran omistaja. Mulla vaan ei ole keinoja purkaa tuota pelkoa pois.

Ja nyt kun olen itse sairauslomalla on mulla aikaa paneutua tähän ongelmaa. Rahallisesti jouduin hakemaan avustusta toistaiseksi vanhemmilta, kun ei tuolla sairauspäivärahalla herroiksi eleillä. Onneksi he olivat ymmärtäväisiä ja tietävät Oliverin ongelman, niin auttavat meidät nyt ainakin alkuun. Hieman tässä jännittää jo mitä tästä tulee ja toivon, että hermot pysyvät koulutuksen loppuun. Harmittaa, kun hyvin alkanut ohitusharjoitus on vain mennyt pieleen. Nykyään haukutaan koirat taas kaukaa ja jos on yhtään lähempänä alkaa hirveä rähjääminen. Ei mikään haukkuminen vaan ihan suoraa huutoa. Noloa.

Mutta ehkä nyt ammattiavulla saadaan parempia tuloksia. Itse olen ainakin tekemässä 110% tuon kanssa ja enemmän, jos se niin vaatii. Jos päästään eroon tuosta haukkumisesta ja sisään ruikkimisesta (unohdin muuten mainita asiasta puhelimessa) niin tuo on mitä täydellisin koira. Niin kiltti ja leikkisä. Rakastava otus. Sen kanssa ei vaan ole kiva käydä ulkona kun pelkää kokoajan koska se haukkuu.

Se Oliverista. Porukat, joidenka luona Zedi nykyään majailee sanoivat että koirasta on tullut todella lempeä ja rauhallinen. Niin unelmakoira. Tunsin piston sydämessä. Ikävähän mulla Zediä on kovin ja tiedänhän minä kuinka ihana koira Zedi loppujen lopuksi oli. Ei vaan tullut Oliverin kanssa juttuun. Isäni myös sanoi, ettei antaisi Zediä mulle enää takaisin. Niin rakkaaksi se on perheelleni muodostunut. Olen onnellinen kun asiat menivät lopulta näin, vaikka ikävä mulla onkin. Zedi on myös käynyt eläinlääkärissä ihotulehduksen vuoksi. Sai pitkän antibiootti kuurin ja suihkuja kerran viikossa lääkeshampoolla. Tänään heillä on kontrolli aika, joten taidanpa soitella äidilleni ja kysellä miten koira voi.

Ikävintä tässä on se, että kaipaisin elämääni kääpiöpinseriä. En ole sellaista kyllä vielä aikoihin hankkimassa. Kaikkein ihanteellisinta olisi tietysti, jos pojat sietäisivät toisiaan ja saisin Zedin takaisin. Niin ei vaan koskaan tule käymään -valitettavasti.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Blogi varmaan muuttaa tässä joku päivä uuteen osoitteeseen. Siitä ilmoittelen sitten tarkemmin.

Joulu tunnelmaa, matkustamista ja patteja

Ollaan nyt asuttu täällä pari kk. Ensimmäiset viikot Oliver ikävöi yksin jäädessään, vaikka söi serne-umia, oli dap-pantaa ja suihketta. Tekemistä jätettiin, radio päälle ja valo eteiseen. Onneksi sitä kesti se viikko kaksi ja nyt jää ihan "mielellään" yksin. Tai ainakaan huutoa ei enää kuulu.

Joulu on meillä pian. Ollaan huomenna menossa Kotkaan, jossa Zedi odottaa jälleen. Toivottavasti jannut sietävät toisiaan joulun yli. Ainakin lahjat pitää jakaa erikseen, ettei tule niistä murinaa. Mennään nyt hyvissä ajoin vanhemmille, jotta koirat kerkeää jotenkin siedättyä. Aika hyvin ne sietävät toisiaan, jos minä en ole paikalla. En ole vielä ostanut mitään lahjoja. Ajattelin hoitaa ostokset Kotkassa meidän vaki eläinkaupassa.

Huomenna tosiaan matkustetaan sitten Lahti - Kotka. Onneksi on auto, joten matka tulee olemaan kivuttomampi kuin täpötäydessä junassa. Takaisinkin saadaan näillä näkymin kyyti.
Oliver on aina innokas matkustaja.

Ja tuolle on ilmaantunut niskaan kaksi (2) nuppineulanpäätä hieman isompia patteja. Ne ei tunnu kipeiltä. Ovat ihon alaisia, irrottomia. Ei ole haavaa tms niissä kohdissa. Pitäisi varmaan käyttää eläinlääkärissä, jos eivät katoa ajan kanssa tai jos suurenevat. Iloinen, pirteä, energinen tuo on. Ei vaikuta mitenkään kipeältä.

Ja joululoman jälkeen alan käyttää koiraa 3h välein ulkona, koska sisälle pissaaminen on karannut käsistä! Tänään VIIDET pissat sisään. Ikää tuolla pian kuitenkin 2 vuotta. Jos 3h ei riitä, niin sitten 2h välein tai tunnin. Ei auta muu.

Mutta HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!

Syksy katsaus

Niin on ilmat taas viilentyneet ja illat pimentyneet, se on syksy taas täällä. Päivä päivältä ollaan lähempänä talvea, mikä ei minua kauheasti innostuta. Talveksi pitäisi tuolle mäyrikselle hankkia uusi haalari. Mieluiten hihallinen, helposti pestävä / kunnossa pidettävä ja lämmin. Tietysti plussaa olisi helppo pukea päälle. Hintakin saisi olla sopiva, mutta en siitä tinkaa kuitenkaan liikaa.

Me mentiin aika hyvin tuon viimeisen kalenterin mukaan. Tosin toiset match showt skipattiin koska satoi, eikä menty Lohjalle koska oltiin kipeitä. Kouvolan KV:ssä käytiin kääntymässä. Myöhästyttiin, matkassa sattui sata ja yksi "ei näin" -hetkeä, mutta arvostelu saatiin ja Oliver nappasi H:n. Ei sillä, minusta tuo on vaan kaikkein komein mäyris, vaikka eräs tuomari luonnehtikin Oliveria seuraavasti: helttakaulainen, lättäjalkainen lörppöhuuli.

Muuten ollaan aika pitkälti oltu kotona vaan, eikä viitsitä vilkaista näyttelyihin päinkään kuin vasta ensi vuonna. Niissä on ihan mukava käydä koiran kanssa pyörähtämässä vaikkei mitään tulosta tulisikaan. Ollaan me kyllä vähän valloitettu maailmaa auton kera. Oliverin kanssa on niin helppo matkustaa, että se on mukava ottaa mukaan. Joskus lähdetään siis vain auton kanssa päristelemään ympäri maita ja mantuja. Käydään jossain kävelemässä ja ihmettelemässä. Usein meillä iltaisin on sitten unelias mäyräherra.

Myös ohitusten ja koirapelon kanssa ollaan jotenkin edistytty. Saatetaan matkalla nähdä useampi koira, mutta Oliver on hiljaa. Jännittynyt kyllä ja karvat pystyssä valppaasti, mutta namianamianamia -sillä saa ihmeitä aikaan. Tosin ihan varsinaiset ohitustilanteet on vieläkin vaikeita, vaikka nekin alkaa kovasti helpottua sitten siitä mitä olivat kun aloitettiin. Toisinaan tulee takapakkiakin että koko lenkki saattaa mennä rähjäämiseksi vaikka koira olisi 10m päässä. Pitää vaan jaksaa tsempata itsensä ja motivoida koira seuraavaa "kohtaamista" varten. Kyllä me vielä joskus saadaan tuo ohittaminen sujumaan, kuhan jaksaa siihen uskoa.
Meillä on nykyään se käytäntö, että käydään edes kerran päivässä "koirien ilmoilla" eli ei mennä metsään vaan kadulle. Ihan vain jotta voidaan harjoitella. Tosin vältän ruuhka-aikaa, kun se olisi jo koiran että itsensä kiusaamista. Ehkä sitten joskus... ;)

Nyt tuo nakki nukkuu tyytyväisenä. Se on ollut ihan hupsu piilotellessaan luita mattomyttyihin. Jotenkin huvittava katsoa sitä touhua. Kuvia tähän nyt ei tule, koska en ole saanut purettua kameraa vieläkään enkä ikuisuuden vanhoja kuvia halua laittaa.

Hyvää syksyä kaikille lukijoillemme!!

Pientä mäyrää odotellessa.

Nyt kun facebook on päivityksellä on mulla hyvää aikaa kirjoittaa tännekin vähäsen. Tuntemukset on nyt todella raukeat, iloiset ja innokkaat. Odotukseni ei mennyt hukkaan eikä tarvikkeiden hankinta. Käytiin kääpiöpinserini kanssa tänään meidän lähellä olevassa tutussa eläinkaupassa ostamassa pojalle vähän luita. Katselin samalla vähän ruokakuppeja ja yksi ihana osui silmään. Jotenkin en tänään sitä viitsinyt vielä ostaa, koska olisin innostunut ostamaan kaikkea muutakin samalla. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä vasta kun olen pentuja käynyt katsomassa. Ei saisi liikaa innostua vielä, vai saisiko?

Tuntuu kyllä samalla hassulta, että nyt meille sitten tulee jälleen mäyräkoira. Olen miettinyt paljon millainen pentu sitten on. Onko se helppo vai vaikea kouluttaa? Onko mielyttämishalua? Onko kova tekemään tuhoja, kun kaksi aiempaa koiraani ovat olleet niin enkeleitä ettei ole koskaan tarvinut pelätä esim. sähköjohtojen kanssa.
Onko koira nirso ruuan tai lelujen suhteen? Ja muutenkin miten meillä lähtee koiran kanssa synkkaamaan.

Niitä ei ehkä vielä pitäisi hermoilla, mutta on se mukava leikitellä kylmänä arkipäivänä että 2kk päästä täällä vilistelee pieni luppakorva, joka on hivenen kömpölö ja hämillään. Joka kokeilee rajoja ja etsii paikkaansa laumassa.
Nimikin on jo valmiina. Ollut pitkään. En vain halua sitä vielä julkaista, ehkä sitten kun nimi on varmasti se.

Oijoi kun aika menee taas niin nopeasti, kun viimeiset pari viikkoa se on madellut. Jos aika kuluu näin sukkelaan niin ei sitä kerkeä edes huomata kun pieni vauhtinakki on jo täällä ja sosiaalistuttaminen ja uuden opettelu / opettaminen taas alkaa.