Rokotukset ja muuta

No niin. Vuosi rokotukset ovat nyt takana. Oliver painaa 9,2kg. On vielä aika solakka, mutta ei alipainoinen. Eläinlääkäri kehui Oliverin sosiaalista ja pelotonta luonnetta. Eipä poika mitään huomannu ku sai namia naamaan ja suukkoja sai antaa. Lääkärissä oli 3 koiraa meidän lisäksi ja hyödynnettiin tätäkin. Istuttiin rauhassa odottamaan ja annoin namia aina kun Oliver katsoi koiriin haukkumatta. Lopulta ei enää haukkunut ja oli itsekin rento. Edistystä siis havaittavissa kokoajan.

Lääkäri käynti oli todella pikainen. Juteltiin onko ollut mitään sairauksia tai kysyttävää. Eipä ollut kuin maininta kennelyskästä, joka on ollut ohi jo ajat sitten. Sitten pistettiin piikit ja lähdettiin. Loppu illan Oliver oli sitten levossa, kun oli aika nuutunut rokotteista, muttei mitenkään kipeä. Kyllä illemmasta jo leikittiinkin.
Lääkäreistä lääkkeisiin. Meidän Zedi ei ole syönyt kortisonia (allergiaan) moneen kuukauteen. Eikä ole pahemmin rapsuttelua tai muita allergiaoireita näkynyt. Siispä ollaan hyvillä mielin jätetty pillerit vain kaappiin. Silloin tällöin pestää shamppoolla ja hoitoaineella, jos näyttää siltä että rapsuttaisi normaalia enemmän.

Koirien kanssa ollaan edistytty jälleen. Oliver on saanut jopa 2 uutta koirakaveria.
Ohittaminen on vielä vaikeaa, mut nyt haukkuminen alkaa n. 1-3 metrin päästä koirasta, ku ennen alko samantien ku näki. Olen siitä hyvin tyytyväinen. Myös kun ilmat alkaa lämpenemään on eräs ystävä ison uros koiran kanssa suostunu avustamaan meitä ohittamisessa. Austraalianpaimenkoira, erittäin kiltti ja leikkisä tapaus. Pian vuoden ikäinen hänkin. Ollaan joskus kesällä kerran nähty, mutta en usko että Oliver enää muistaa. Aloitetaan pienistä askelista...

Näyttelyitä on tulossa ja alustava listan tynkä näyttää tältä:

Huhtikuu, Lahti KV
Toukokuu, Hamina Bastion
Kesäkuu, Kotkan Ruusu
Elokuu, Hämeenlinna KV

Lista on vasta alustava, että muutoksiakin varmasti tulee.
Nuokin kaikki ovat kansainvälisiä, joten ryhmät ja muut pitää vielä katsoa läpi.
Muutama näyttely olisi myös Helsingissä, jotka ovat harkinnassa.
Toivotaan nyt että Mätsäreitä tulee ennen näytelmiä, että päästäisiin treenaamaan kehässä oloa, kun ei se ole ihan sama juosta koirapuistoa ympäri kun ei ole muita koiria "häiritsemässä".
Ihme ja kumma on kuitenkin, että Oliver ei ole koskaan haukkunut kehässä ollessaan ja muutenkin käyttäytynyt hyvin. Pitää vain lakata pelkäämästä ja mennä paikalle tarpeeksi ajoissa, että tottuu muiden koirien läsnäoloon. Sen jos jotain olen oppinut!


Ja kiitos ja tervetuloa uudelle lukijalle ja vanhoillekin!
Ensi kerralle olen suunnitellut pientä videopostausta meidän arjesta!

Koira pelosta pois!

Kiitos lukijat kommenteistanne! :) Arvostan niitä.
Kysymyksiä, aiheita ja parannusehdotuksia saa esittää!

Meillä on tosiaan ollut ongelmia muiden koirien kohtaamisessa ja ohittamisessa. Oliver on ottanut turpiinsa muutamia kertoja ja se on jättänyt jäljet sosiaalisiin taitoihin. Ollaan niitä yritetty jo kauan purkaa täysin tuloksetta, joten lopulta luovutettiin. Nyt me aloitettiin muutamia viikkoja sitten uudestaan ja aivan alusta. Namia naamariin vaikkei oltaisi koiriinkaan törmätty, että oppii tietyn äänen tarkoittavan namia. Ollaan hiljalleen päästy siihen pisteeseen ettei kauempaa menevää koiraa tai tien toisella puolella olevaa koiraa tarvitse haukkua.
Oliver on kehittynyt roimasti, mistä olen ylpeä. Kuitenkaan ei vielä ohittamaan päästä.

Tänään iltalenkillä törmättiin tuntemattomaan koiraan ja hänen hoitajaansa. Vanha mummeli kaipasi selvästi juttutoveria. Zedi kävi morjestamassa kyseisen koiran ja Oliver haukkui hulluna. Jäin kuitenkin juttelemaan mummon kanssa ja hän piristyi ihan silmissä. Hiljalleen siinä kun vain seisoskeltiin Oliver lopetti haukkumisen. Palkkasin aina kun katsoi koiraa ja oli hiljaa. Me seisottiin n. 1½ metrin päässä mummosta ja koirasta. Lähdettiin sitten köpöttelemään yhtä matkaa ja yllättäen Oliver heitti pyllyn pystyyn ja yritti leikkiä koiran kanssa. Olin todella otettu, kun Oliver uskalsi lähteä tutustumaan kyseiseen koiraan. Nämä ovat aina niitä hetkiä kun tuntee tehneensä jotain ja edistyneen jossakin!

Ystäväni oli meidän luona viikonlopun ja käytimme koirat illalla ulkona. Hän sanoi huomanneensa Oliverin kehittyneen todella paljon viime kerrasta. Itse ei sitä eroa enää niin kovin huomaa kun tähtäimet ovat taas vähän korkeammalla, mutta se kun joku sanoo sinun edistyneen antaa lisäpotkua jatkaa. Tavoitteeni ei ole siinä että Oliver tulisi kaikkien kanssa toimeen vaan siinä, että voidaan mennä lenkille ja ohittaa koiria ilman että pitää haukkua. Eihän ihmisetkään tule kaikkien kanssa toimeen...

Huomenna meillä on rokotukset edessä. Niistä varmaan huomenna lisää.
Luvassa on siis Oliverin rokotuksia ja näyttely juttuja seuraavaksi. :)