Ollaan nyt asuttu täällä pari kk. Ensimmäiset viikot Oliver ikävöi yksin jäädessään, vaikka söi serne-umia, oli dap-pantaa ja suihketta. Tekemistä jätettiin, radio päälle ja valo eteiseen. Onneksi sitä kesti se viikko kaksi ja nyt jää ihan "mielellään" yksin. Tai ainakaan huutoa ei enää kuulu.
Joulu on meillä pian. Ollaan huomenna menossa Kotkaan, jossa Zedi odottaa jälleen. Toivottavasti jannut sietävät toisiaan joulun yli. Ainakin lahjat pitää jakaa erikseen, ettei tule niistä murinaa. Mennään nyt hyvissä ajoin vanhemmille, jotta koirat kerkeää jotenkin siedättyä. Aika hyvin ne sietävät toisiaan, jos minä en ole paikalla. En ole vielä ostanut mitään lahjoja. Ajattelin hoitaa ostokset Kotkassa meidän vaki eläinkaupassa.
Huomenna tosiaan matkustetaan sitten Lahti - Kotka. Onneksi on auto, joten matka tulee olemaan kivuttomampi kuin täpötäydessä junassa. Takaisinkin saadaan näillä näkymin kyyti.
Oliver on aina innokas matkustaja.
Ja tuolle on ilmaantunut niskaan kaksi (2) nuppineulanpäätä hieman isompia patteja. Ne ei tunnu kipeiltä. Ovat ihon alaisia, irrottomia. Ei ole haavaa tms niissä kohdissa. Pitäisi varmaan käyttää eläinlääkärissä, jos eivät katoa ajan kanssa tai jos suurenevat. Iloinen, pirteä, energinen tuo on. Ei vaikuta mitenkään kipeältä.
Ja joululoman jälkeen alan käyttää koiraa 3h välein ulkona, koska sisälle pissaaminen on karannut käsistä! Tänään VIIDET pissat sisään. Ikää tuolla pian kuitenkin 2 vuotta. Jos 3h ei riitä, niin sitten 2h välein tai tunnin. Ei auta muu.
Mutta HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!
tiistai 20. joulukuuta 2011
torstai 20. lokakuuta 2011
Rajoja ja rakkautta
Tänään olen paljon miettinyt itseäni ja koiraani Oliveria. Miettinyt paljon asioita, jotka nyt ovat kovasti esillä ja yrittänyt keksiä järkeviä selityksiä ilmiöille. Kaikessa on trendinsä -myös koiran kouluttamisessa. Silloin kun meille tuli ensimmäinen koirani Rasmus oli hyvin tavallista kieltää koiraa "koskemalla". Juteltuani monien iäkkäimpien ihmisten kanssa olen huomannut monenlaisia eriänäväisyyksiä nykyisessä ja vanhassa kasvatuksessa. Isoisäni kanssa olemme käyneet vääntöä siitä onko oikein näpäyttää koiraa, tai työntää sen kuono pissalammikkoon samalla retuuttaen niskasta. Emme koskaan pääse yhteisymmärrykseen asiasta. On monia koirien omistajia joidenka kanssa en viitsi aloittaa riitaa. Koirat ovat kuin lapsia meille koiraihmisille. Niiden kasvattaminen tai siihen puuttuminen on usealle henkilökohtainen loukkaus.
Kovasti puhutaan siitä että sinä ole laumasi johtaja. Uskon itse tähän johtaja -politiikkaan, mutta mitä se johtajuus sitten on? Itse näen asian niin että olet määrätietoinen ja johdonmukainen. Se mikä on kerran kiellettyä on aina kiellettyä. Hyvä johtaja ei myöskään vie koiraa tilanteisiin mitkä ovat sille kiusallisia ja vaikeita. Tai ainakin pyrkii välttämään tahallista kiusaa. Joskus on toki tilanteita jolloin pitää lähteä koiran mukavuusalueelta, mutta niin se on ihmisilläkin. Koirat ovat kuitenkin sitkeää sakkia ja toipuvat kyllä esim. eläinlääkärin rokotuksista nopeasti. Itse pyörittelin tänään kovin ajatusta olenko minä hyvä omistaja koiralleni? Olenko tarpeeksi johdonmukainen ja määrätietoinen? Saako koira minusta turvaa tarpeeksi? Meillä ei koskaan lyödä koiraa, eikä sen päätä työnnetä pissalammikkoon, meillä ei huudeta koiralle pää punaisena raivosta, meillä on tietyt säännöt. Kyllä minä kiellän koiraani. Se on sellainen ä-ä ääni mitä Victoria Stilwell on ohjelmassaan käyttänyt. Kiellän jos Oliver meinaa mennä pöydälle, roskapussiin tai ottaa jotain mitä ei saisi. Hyvin on viesti mennyt perille.
Silti törmään usein niihin, jotka pitävät koiraa ns. pumpulissa. Kieltäminen on paha asia. On totta ettei koira voi ymmärtää samalla tavalla kieltoa kuin ihminen. Kannatan sitä että koiralle keksitään jokin vaihtoehtoinen sallittu tekeminen kielletyn sijalle. Siltikin minusta on hyvä, että koira ymmärtää kieltoäänen ja jättää tekemisen siihen.
Ja siihen malliin miten törmään näihin kieltokielteisiin törmään näihin niskasta kiinni ja selälleen tyyppisiin kouluttajiin. Myönnän että joskus olen omalle koiralleni näin tehnyt, kadun sitä kovin, sillä olen oppinut pienen ikäni aikana paljonkin koirista uutta. Ei se tee sinusta hyvää "johtajaa" että paiskot koiraa pitkin pietareita niskasta, huudat sille ja läpsit kuonolle. Miltä tämä itsestä tuntuisi, kun joku vierastakieltä puhuva tulisi ja alkaisi läpsiä, heittäisi selälleen ja karjuisi sillä vieraalla kielellä asioita...? Itse menisin ainakin hämilleni. Koira osaa lukea ihmistä paremmin kuin moni ihminen koiraa, mutta ei koirakaan kaikkea pysty lukemaan.
Minusta on hyvä että todella on rajoja ja rakkautta. Pohdiskelin tätäkin mikä on koiralle: rakkautta. Omalle koiralleni ne ovat ainakin ruuat, satunnaiset namit, rapsutus hetket, sylissä makaaminen, se että joku lässyttää ja silittelee. Se kun saa olla oman ihmisen kanssa. Joskus on hyvä pysähtyä olemaan vain koiransa kanssa. Vain koiraa varten. On toki lenkki hetket ja mahdolliset harkat niitä hetkiä, mutta se että pysähtyy paikoilleen. Sulkee telkkarin ja tietokoneen. Pistää puhelimen äänettömälle ja vain on koiransa kanssa. Leikkii, rapsuttaa, silittää, halii ja hellii. Opettaa uusia juttuja ja on koiran kanssa innoissaan. Koira ei kuitenkaan ymmärrä vietätkö hänen kanssaan kaksi minuuttia vai kaksi tuntia. Koira ei mittaa ajallisesti meidän antamaa rakkautta. Koira elää hetkessä: tässä ja nyt.
Se mitä sinä olet valmis antamaan koirallesi on sinun päätettävissä. Koira antaa sinulle aina kaikkensa, se ei mieti miltä se näyttää innostuessaan leikkimään kanssasi. Koira ei mieti että nyt meni 200 euron maljakko rikki temmeltäessä. Koira ei mieti että nyt jää hyvä sarja katsomatta. Koira ei mieti että mitä jos sinua ei huomenna olekaan.
Oma koira on paras koira. Oli se sitten minkänäköinen/oloinen/kuuloinen tahansa.
Itse ainakin pyrin olemaan koirani arvoinen. Toivon, että onnistun siinä joskus.
Harmittaa kovin kun olin lenkillä, enkä saanut kaikkia ajatuksia koottua tähän postaukseen. Tämä voi olla myös vähän sekava johtuen ajatuksen vilkkaasta juoksusta.
Nyt minä kuitenkin sammutan koneen, pistän puhelimen äänettömälle ja lähden olemaan koirani kanssa!
Kovasti puhutaan siitä että sinä ole laumasi johtaja. Uskon itse tähän johtaja -politiikkaan, mutta mitä se johtajuus sitten on? Itse näen asian niin että olet määrätietoinen ja johdonmukainen. Se mikä on kerran kiellettyä on aina kiellettyä. Hyvä johtaja ei myöskään vie koiraa tilanteisiin mitkä ovat sille kiusallisia ja vaikeita. Tai ainakin pyrkii välttämään tahallista kiusaa. Joskus on toki tilanteita jolloin pitää lähteä koiran mukavuusalueelta, mutta niin se on ihmisilläkin. Koirat ovat kuitenkin sitkeää sakkia ja toipuvat kyllä esim. eläinlääkärin rokotuksista nopeasti. Itse pyörittelin tänään kovin ajatusta olenko minä hyvä omistaja koiralleni? Olenko tarpeeksi johdonmukainen ja määrätietoinen? Saako koira minusta turvaa tarpeeksi? Meillä ei koskaan lyödä koiraa, eikä sen päätä työnnetä pissalammikkoon, meillä ei huudeta koiralle pää punaisena raivosta, meillä on tietyt säännöt. Kyllä minä kiellän koiraani. Se on sellainen ä-ä ääni mitä Victoria Stilwell on ohjelmassaan käyttänyt. Kiellän jos Oliver meinaa mennä pöydälle, roskapussiin tai ottaa jotain mitä ei saisi. Hyvin on viesti mennyt perille.
Silti törmään usein niihin, jotka pitävät koiraa ns. pumpulissa. Kieltäminen on paha asia. On totta ettei koira voi ymmärtää samalla tavalla kieltoa kuin ihminen. Kannatan sitä että koiralle keksitään jokin vaihtoehtoinen sallittu tekeminen kielletyn sijalle. Siltikin minusta on hyvä, että koira ymmärtää kieltoäänen ja jättää tekemisen siihen.
Ja siihen malliin miten törmään näihin kieltokielteisiin törmään näihin niskasta kiinni ja selälleen tyyppisiin kouluttajiin. Myönnän että joskus olen omalle koiralleni näin tehnyt, kadun sitä kovin, sillä olen oppinut pienen ikäni aikana paljonkin koirista uutta. Ei se tee sinusta hyvää "johtajaa" että paiskot koiraa pitkin pietareita niskasta, huudat sille ja läpsit kuonolle. Miltä tämä itsestä tuntuisi, kun joku vierastakieltä puhuva tulisi ja alkaisi läpsiä, heittäisi selälleen ja karjuisi sillä vieraalla kielellä asioita...? Itse menisin ainakin hämilleni. Koira osaa lukea ihmistä paremmin kuin moni ihminen koiraa, mutta ei koirakaan kaikkea pysty lukemaan.
Minusta on hyvä että todella on rajoja ja rakkautta. Pohdiskelin tätäkin mikä on koiralle: rakkautta. Omalle koiralleni ne ovat ainakin ruuat, satunnaiset namit, rapsutus hetket, sylissä makaaminen, se että joku lässyttää ja silittelee. Se kun saa olla oman ihmisen kanssa. Joskus on hyvä pysähtyä olemaan vain koiransa kanssa. Vain koiraa varten. On toki lenkki hetket ja mahdolliset harkat niitä hetkiä, mutta se että pysähtyy paikoilleen. Sulkee telkkarin ja tietokoneen. Pistää puhelimen äänettömälle ja vain on koiransa kanssa. Leikkii, rapsuttaa, silittää, halii ja hellii. Opettaa uusia juttuja ja on koiran kanssa innoissaan. Koira ei kuitenkaan ymmärrä vietätkö hänen kanssaan kaksi minuuttia vai kaksi tuntia. Koira ei mittaa ajallisesti meidän antamaa rakkautta. Koira elää hetkessä: tässä ja nyt.
Se mitä sinä olet valmis antamaan koirallesi on sinun päätettävissä. Koira antaa sinulle aina kaikkensa, se ei mieti miltä se näyttää innostuessaan leikkimään kanssasi. Koira ei mieti että nyt meni 200 euron maljakko rikki temmeltäessä. Koira ei mieti että nyt jää hyvä sarja katsomatta. Koira ei mieti että mitä jos sinua ei huomenna olekaan.
Oma koira on paras koira. Oli se sitten minkänäköinen/oloinen/kuuloinen tahansa.
Itse ainakin pyrin olemaan koirani arvoinen. Toivon, että onnistun siinä joskus.
Harmittaa kovin kun olin lenkillä, enkä saanut kaikkia ajatuksia koottua tähän postaukseen. Tämä voi olla myös vähän sekava johtuen ajatuksen vilkkaasta juoksusta.
Nyt minä kuitenkin sammutan koneen, pistän puhelimen äänettömälle ja lähden olemaan koirani kanssa!
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Muutto lähestyy
Hei taas "pitkästä" aikaa. Huoleni siitä onko koirani kipeä ovat haihtuneet. Tarkkailin Oliveria muutamia päiviä. Pissaamiset ja muut jäivät taas, joten se oli jokin vaihe nuoren mäyriksen elämässä. Paljonhan tässä on stressaavia tilanteita ollut, jotka vaikuttavat varmasti koiraan.
Muutto todellakin lähestyy. Ensi lauantaina asumme jo toisessa kodissa, mikä jännittää jokaista osaltaan. Oliver on päässyt jo uudessa kodissa käymään. Haistellut ja tutkinut tyhjän asunnon valmiiksi. Olemme myös aloittaneet Serene-Um lääkityksen kokeiluna muuttostressin ehkäisyyn ja koirapelon helpottamiseen. Ja tuotteesta on ollut apua. Ollaan viikko sitä syöty. Muuttostressiin en vielä kyllä tiedä, mutta koirapelossa ainakin hieman auttanut. Ei mene enää niin hysteeriseksi, jollei ole pitkään ärsykkeen alaisena.
Käytiin myös vanhemmillani viime viikonloppuna. Nähtiin Zedi pitkästä aikaa. Perjantai oli yhtä tappelua ja non-stop murinaa. Lauantaina pojat olivat jo ihan normaalisti ja pystyttiin jättämään heidät keskenään kotiin. Huomattiin myös, että murinat ja tappelut tulevat silloin kun MINÄ olen paikalla. Molemmat on niin mustasukkaisia tai jotain. Koirat oli ihan rauhallisesti esim. äitini kanssa, mutta kun minä tulin niin huomiota ei voitu jakaa.
Zedi on myös turvonnut kamalasti kortisonin vuoksi. Surullista. Onneksi äitini on nyt löytäynyt uuden lääkkeen, jossa on sama vaikuttava aine ilman kortisonia. On viemässä lääkäriin, että saataisiin se resepti kouraan. Samoin pyysin heitä viemään Zedin silmätarkastukseen kun tuntui ettei koira kunnolla näe. Hyvähän nuo on tarkistaa. Meidän omalääkäri Kotkassa tosin on äitiyslomalla, enkä itse pidä sijaisesta ollenkaan niin pitäisi joku toinen lääkäri keksiä sieltä suunnilta.
Tämmöistä siis taas meille. Seuraavaksi kertoilen miten on lähtenyt elämä rullaamaan uudessa kodissa.
Muutto todellakin lähestyy. Ensi lauantaina asumme jo toisessa kodissa, mikä jännittää jokaista osaltaan. Oliver on päässyt jo uudessa kodissa käymään. Haistellut ja tutkinut tyhjän asunnon valmiiksi. Olemme myös aloittaneet Serene-Um lääkityksen kokeiluna muuttostressin ehkäisyyn ja koirapelon helpottamiseen. Ja tuotteesta on ollut apua. Ollaan viikko sitä syöty. Muuttostressiin en vielä kyllä tiedä, mutta koirapelossa ainakin hieman auttanut. Ei mene enää niin hysteeriseksi, jollei ole pitkään ärsykkeen alaisena.
Käytiin myös vanhemmillani viime viikonloppuna. Nähtiin Zedi pitkästä aikaa. Perjantai oli yhtä tappelua ja non-stop murinaa. Lauantaina pojat olivat jo ihan normaalisti ja pystyttiin jättämään heidät keskenään kotiin. Huomattiin myös, että murinat ja tappelut tulevat silloin kun MINÄ olen paikalla. Molemmat on niin mustasukkaisia tai jotain. Koirat oli ihan rauhallisesti esim. äitini kanssa, mutta kun minä tulin niin huomiota ei voitu jakaa.
Zedi on myös turvonnut kamalasti kortisonin vuoksi. Surullista. Onneksi äitini on nyt löytäynyt uuden lääkkeen, jossa on sama vaikuttava aine ilman kortisonia. On viemässä lääkäriin, että saataisiin se resepti kouraan. Samoin pyysin heitä viemään Zedin silmätarkastukseen kun tuntui ettei koira kunnolla näe. Hyvähän nuo on tarkistaa. Meidän omalääkäri Kotkassa tosin on äitiyslomalla, enkä itse pidä sijaisesta ollenkaan niin pitäisi joku toinen lääkäri keksiä sieltä suunnilta.
Tämmöistä siis taas meille. Seuraavaksi kertoilen miten on lähtenyt elämä rullaamaan uudessa kodissa.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Onko koirani kipeä
Tässä olen nyt melkein viikon pohtinut onko koira kipeä ja jos on, mikä sillä on. Kuitenkin tuntuu että ihan tervehän tuo on. Ulkona juoksee, nuuskii, tekee tarpeensa ja on innokas. Sisällä Oliver vain nukkuu, välillä leikkii vähän. On myös yhden naapurin mukaan alkanut itkemään yksin ollessaan. Ollaan myös pitkäänkin oltu ilman pissoja sisään. Kuitenkin nyt parin päivän aikana Oliver on taas pissaillut sisään. Minun sänkyyni ja tänään 2x ihan outoon paikkaan. Yleensä pissailu on sellaista "merkkailua" ollut eli jotain vasten. Nyt molemmat pissat ovat olleet keskellä lattiaa eri kohdissa. Myöhempi pissa oli myös todella tummaa. Tämä hämmentää, koska tultiin aamulenkiltä vajaa 2 tuntia sitten -joten varsinaista hätää Oliverilla ei pitäisi olla.
Koira on myös todella lämmin. Noiden viimeisimpien pissojen jälkeen heräs epäilys esim. pissatulehduksesta.
Tietenkin vien koiran pian lääkärille, mutta vielä tänään seurailen tilannetta. Lähinnä ulkotilanteita jne, koska en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota esim. ulos pissaamiseen. Onko se vaikeaa, kivuliaan oloista, tuleeko sieltä ylipäätänsä pissaa. Ja kuten aina, nämä rahanmenot iskevät aina silloin kun raha on tiukalla. Tässä on meillä muuttoa edessä ja raha-asiat muutenkin solmussa. Pitää kuitenkin jostain repiä rahaa koiran terveyteen -tietenkin. Onneksi on vakuutus.
Noh niin kuten mainitsin meillä tosiaan olisi muutto tulossa. Huomenna saadaan tietää tarkemmin, että onko muutto nyt lokakuussa vai koska. Tänne ei kuitenkaan enää haluta jäädä, vaikka naapurusto on mitä ihanin. Muuton yhteydessä sitten katsotaan taas tuota yksinoloa. Olen ajatellut hankkia DAP-pannan alkuun, sekä tietysti kaikkia virikkeitä. Uusi paikka on aina jännittävää kaikille.
Että tämmöisiä pohdintoja tänne tällä kertaa.
Koira on myös todella lämmin. Noiden viimeisimpien pissojen jälkeen heräs epäilys esim. pissatulehduksesta.
Tietenkin vien koiran pian lääkärille, mutta vielä tänään seurailen tilannetta. Lähinnä ulkotilanteita jne, koska en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota esim. ulos pissaamiseen. Onko se vaikeaa, kivuliaan oloista, tuleeko sieltä ylipäätänsä pissaa. Ja kuten aina, nämä rahanmenot iskevät aina silloin kun raha on tiukalla. Tässä on meillä muuttoa edessä ja raha-asiat muutenkin solmussa. Pitää kuitenkin jostain repiä rahaa koiran terveyteen -tietenkin. Onneksi on vakuutus.
Noh niin kuten mainitsin meillä tosiaan olisi muutto tulossa. Huomenna saadaan tietää tarkemmin, että onko muutto nyt lokakuussa vai koska. Tänne ei kuitenkaan enää haluta jäädä, vaikka naapurusto on mitä ihanin. Muuton yhteydessä sitten katsotaan taas tuota yksinoloa. Olen ajatellut hankkia DAP-pannan alkuun, sekä tietysti kaikkia virikkeitä. Uusi paikka on aina jännittävää kaikille.
Että tämmöisiä pohdintoja tänne tällä kertaa.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Syksy katsaus
Niin on ilmat taas viilentyneet ja illat pimentyneet, se on syksy taas täällä. Päivä päivältä ollaan lähempänä talvea, mikä ei minua kauheasti innostuta. Talveksi pitäisi tuolle mäyrikselle hankkia uusi haalari. Mieluiten hihallinen, helposti pestävä / kunnossa pidettävä ja lämmin. Tietysti plussaa olisi helppo pukea päälle. Hintakin saisi olla sopiva, mutta en siitä tinkaa kuitenkaan liikaa.
Me mentiin aika hyvin tuon viimeisen kalenterin mukaan. Tosin toiset match showt skipattiin koska satoi, eikä menty Lohjalle koska oltiin kipeitä. Kouvolan KV:ssä käytiin kääntymässä. Myöhästyttiin, matkassa sattui sata ja yksi "ei näin" -hetkeä, mutta arvostelu saatiin ja Oliver nappasi H:n. Ei sillä, minusta tuo on vaan kaikkein komein mäyris, vaikka eräs tuomari luonnehtikin Oliveria seuraavasti: helttakaulainen, lättäjalkainen lörppöhuuli.
Muuten ollaan aika pitkälti oltu kotona vaan, eikä viitsitä vilkaista näyttelyihin päinkään kuin vasta ensi vuonna. Niissä on ihan mukava käydä koiran kanssa pyörähtämässä vaikkei mitään tulosta tulisikaan. Ollaan me kyllä vähän valloitettu maailmaa auton kera. Oliverin kanssa on niin helppo matkustaa, että se on mukava ottaa mukaan. Joskus lähdetään siis vain auton kanssa päristelemään ympäri maita ja mantuja. Käydään jossain kävelemässä ja ihmettelemässä. Usein meillä iltaisin on sitten unelias mäyräherra.
Myös ohitusten ja koirapelon kanssa ollaan jotenkin edistytty. Saatetaan matkalla nähdä useampi koira, mutta Oliver on hiljaa. Jännittynyt kyllä ja karvat pystyssä valppaasti, mutta namianamianamia -sillä saa ihmeitä aikaan. Tosin ihan varsinaiset ohitustilanteet on vieläkin vaikeita, vaikka nekin alkaa kovasti helpottua sitten siitä mitä olivat kun aloitettiin. Toisinaan tulee takapakkiakin että koko lenkki saattaa mennä rähjäämiseksi vaikka koira olisi 10m päässä. Pitää vaan jaksaa tsempata itsensä ja motivoida koira seuraavaa "kohtaamista" varten. Kyllä me vielä joskus saadaan tuo ohittaminen sujumaan, kuhan jaksaa siihen uskoa.
Meillä on nykyään se käytäntö, että käydään edes kerran päivässä "koirien ilmoilla" eli ei mennä metsään vaan kadulle. Ihan vain jotta voidaan harjoitella. Tosin vältän ruuhka-aikaa, kun se olisi jo koiran että itsensä kiusaamista. Ehkä sitten joskus... ;)
Nyt tuo nakki nukkuu tyytyväisenä. Se on ollut ihan hupsu piilotellessaan luita mattomyttyihin. Jotenkin huvittava katsoa sitä touhua. Kuvia tähän nyt ei tule, koska en ole saanut purettua kameraa vieläkään enkä ikuisuuden vanhoja kuvia halua laittaa.
Hyvää syksyä kaikille lukijoillemme!!
Me mentiin aika hyvin tuon viimeisen kalenterin mukaan. Tosin toiset match showt skipattiin koska satoi, eikä menty Lohjalle koska oltiin kipeitä. Kouvolan KV:ssä käytiin kääntymässä. Myöhästyttiin, matkassa sattui sata ja yksi "ei näin" -hetkeä, mutta arvostelu saatiin ja Oliver nappasi H:n. Ei sillä, minusta tuo on vaan kaikkein komein mäyris, vaikka eräs tuomari luonnehtikin Oliveria seuraavasti: helttakaulainen, lättäjalkainen lörppöhuuli.
Muuten ollaan aika pitkälti oltu kotona vaan, eikä viitsitä vilkaista näyttelyihin päinkään kuin vasta ensi vuonna. Niissä on ihan mukava käydä koiran kanssa pyörähtämässä vaikkei mitään tulosta tulisikaan. Ollaan me kyllä vähän valloitettu maailmaa auton kera. Oliverin kanssa on niin helppo matkustaa, että se on mukava ottaa mukaan. Joskus lähdetään siis vain auton kanssa päristelemään ympäri maita ja mantuja. Käydään jossain kävelemässä ja ihmettelemässä. Usein meillä iltaisin on sitten unelias mäyräherra.
Myös ohitusten ja koirapelon kanssa ollaan jotenkin edistytty. Saatetaan matkalla nähdä useampi koira, mutta Oliver on hiljaa. Jännittynyt kyllä ja karvat pystyssä valppaasti, mutta namianamianamia -sillä saa ihmeitä aikaan. Tosin ihan varsinaiset ohitustilanteet on vieläkin vaikeita, vaikka nekin alkaa kovasti helpottua sitten siitä mitä olivat kun aloitettiin. Toisinaan tulee takapakkiakin että koko lenkki saattaa mennä rähjäämiseksi vaikka koira olisi 10m päässä. Pitää vaan jaksaa tsempata itsensä ja motivoida koira seuraavaa "kohtaamista" varten. Kyllä me vielä joskus saadaan tuo ohittaminen sujumaan, kuhan jaksaa siihen uskoa.
Meillä on nykyään se käytäntö, että käydään edes kerran päivässä "koirien ilmoilla" eli ei mennä metsään vaan kadulle. Ihan vain jotta voidaan harjoitella. Tosin vältän ruuhka-aikaa, kun se olisi jo koiran että itsensä kiusaamista. Ehkä sitten joskus... ;)
Nyt tuo nakki nukkuu tyytyväisenä. Se on ollut ihan hupsu piilotellessaan luita mattomyttyihin. Jotenkin huvittava katsoa sitä touhua. Kuvia tähän nyt ei tule, koska en ole saanut purettua kameraa vieläkään enkä ikuisuuden vanhoja kuvia halua laittaa.
Hyvää syksyä kaikille lukijoillemme!!
lauantai 13. elokuuta 2011
Muutaman päivän tekeleitä
Keskiviikkona oltiin siis match showssa, saimme punaisen nauhan ja siinä se. Mukava päivä ja Oliver esiintyi hyvin, eikä kulkenu nenä maassa niin kuin yleensä. Ylpeä olen :)
Perjantaina meillä tosiaan oli se polvitarkki. Tulos oli hyvä: 0/0, eli terveet polvet ja kaikki muutenkin kunnossa. Nythän tuo painaa jo 11kg! Nyt kun tuon saisi pysymään tuossa painossa, eikä lähtis laihtumaan kun on nyt just hyvän näköinen. Ruoka on kyllä alkanut jäädä kuppiin mikä hämmentää kovin, koska tuo on aina ollut niin ahne. Nyt ei enää maistu ainakaan nappulat.
Ens viikolla taas match show ja näyttelyt, joidenka kirje löysi tiensä perille. Kuvatuksia loppuun, kun ei keksi oikein kerrottavaa...
Perjantaina meillä tosiaan oli se polvitarkki. Tulos oli hyvä: 0/0, eli terveet polvet ja kaikki muutenkin kunnossa. Nythän tuo painaa jo 11kg! Nyt kun tuon saisi pysymään tuossa painossa, eikä lähtis laihtumaan kun on nyt just hyvän näköinen. Ruoka on kyllä alkanut jäädä kuppiin mikä hämmentää kovin, koska tuo on aina ollut niin ahne. Nyt ei enää maistu ainakaan nappulat.
Ens viikolla taas match show ja näyttelyt, joidenka kirje löysi tiensä perille. Kuvatuksia loppuun, kun ei keksi oikein kerrottavaa...
maanantai 8. elokuuta 2011
Luopuminen on sopeutumista!
Meillä tapahtui muutos perheessä nyt lopulta. Kääpiöpinserini jäi vanhempieni ja veljeni hoteisiin. En aiemmin asiasta ole kai puhunut, mutta viime kevät-talvena Zedin ja Oliverin sukset alkoivat mennä pahasti ristiin. Tilanne kärjistyi kesän alussa, kun yhteenottoja tuli jatkuvasti. Hyvä jos edellisestä olivat pojat toipuneet oli jo seuraava rähinä. Tämä näkyi molemmissa pojissa suurena stressinä, mikä heijastui minuunkin. Kesän alussa olin hyvin loppu tilanteeseen, joka tuntui toivottomalta. Keskustelin asioista ystävieni, sekä vanhempieni kanssa pitkään. Kesäkuussa mietittiin jo koiran lopettamista, kun se on muutenkin niin sairas ja alkoi yllättäen purra minua tosissaan. Me kuitenkin kokeiltiin vielä ongelmakoirakouluttajaa. Hän kävi ja antoi hyviä vinkkejä. Jäi hyvä tuntu kyseisen ihmisen käynnistä. Alussa näytti jo hieman paremmalta, mutta pian asiat palasivat takaisin alkuastelmaan eli tappeluun. Otin yhteyttä kouluttajaan jälleen. Olin itse todella väsynyt ja turhautunut, mikä puolestaan edesauttoi tappeluiden syntyä varmasti. Sitten vielä päälle se, että opiskeluni alkavat tällä viikolla. Joten minulla ei oikeasti olisi ollut aikaa ja energiaa niin paljoa, kun siihen olisi tarvittu.
Puhuin vielä vanhempieni kanssa kun Zedi oli ollut heillä viikon hoidossa ja Oliver minun kanssani mökillä. He halusivat sittenkin ottaa pojan luokseen, koska pureminen oli täysin loppu. Varmasti joku stressiperäinen juttu. Muutenkin Zedi vaikutti siltä tutulta onnelliselta koiralta kun kävin sille sunnuntaina sanomassa heipat ja tänään lähti postiin koiran tavarat. Tuntui haikealta, mutta samalla ihan hyvältä. Tappelut ovat historiaa ja Oliver toipuu kovaa vauhtia. Sain myös uutta energiaa siihen, että pystyn keskittymään nyt Oliverin hyvinvointiin ja koulutusongelmiin paremmin (remmirähjäys siis). Helpottaa myös tieto siitä, että Zedin elämä on myös paranemaan päin. Hän saa olla ainoa koira, saa hyvää ja monipuolista ravintoa, pääsee ulos usein ja tutut turvalliset ihmiset ovat perheessä, eikä tarvitse jakaa sänkyä nakkipötkön kanssa. Olen myös huomannut, että Oliverin sisään pissaaminen on loppunut. Mikä huojentaa itseään, kun yhdessä kohtaa sai pestä pissoja useita kertoja päivässä. Nyt molemmat koirat ovat tyytyväisiä. Ja niinä kertoina kun meidän täytyy mennä vanhemmilleni Oliverin kanssa tuovat sitten oman jännityksensä, mutta uskoisin että me selvitään jotenkin. Mahdollisuuksia on paljon! :)
Loppuun muutamia kesäisiä kuvia, koska kesä loppuu pian...
Oliverin "kalenteri" näyttää nyt tältä:
10.8.11 - Mätsärit
12.8.11 - Virallinen polvitarkistus
17.8.11 - Mätsärit
20.8.11 - Kouvolan KV
03.09.11 - Mäyräkoira "päivät" (ehkä)
Puhuin vielä vanhempieni kanssa kun Zedi oli ollut heillä viikon hoidossa ja Oliver minun kanssani mökillä. He halusivat sittenkin ottaa pojan luokseen, koska pureminen oli täysin loppu. Varmasti joku stressiperäinen juttu. Muutenkin Zedi vaikutti siltä tutulta onnelliselta koiralta kun kävin sille sunnuntaina sanomassa heipat ja tänään lähti postiin koiran tavarat. Tuntui haikealta, mutta samalla ihan hyvältä. Tappelut ovat historiaa ja Oliver toipuu kovaa vauhtia. Sain myös uutta energiaa siihen, että pystyn keskittymään nyt Oliverin hyvinvointiin ja koulutusongelmiin paremmin (remmirähjäys siis). Helpottaa myös tieto siitä, että Zedin elämä on myös paranemaan päin. Hän saa olla ainoa koira, saa hyvää ja monipuolista ravintoa, pääsee ulos usein ja tutut turvalliset ihmiset ovat perheessä, eikä tarvitse jakaa sänkyä nakkipötkön kanssa. Olen myös huomannut, että Oliverin sisään pissaaminen on loppunut. Mikä huojentaa itseään, kun yhdessä kohtaa sai pestä pissoja useita kertoja päivässä. Nyt molemmat koirat ovat tyytyväisiä. Ja niinä kertoina kun meidän täytyy mennä vanhemmilleni Oliverin kanssa tuovat sitten oman jännityksensä, mutta uskoisin että me selvitään jotenkin. Mahdollisuuksia on paljon! :)
Loppuun muutamia kesäisiä kuvia, koska kesä loppuu pian...
Oliverin "kalenteri" näyttää nyt tältä:
10.8.11 - Mätsärit
12.8.11 - Virallinen polvitarkistus
17.8.11 - Mätsärit
20.8.11 - Kouvolan KV
03.09.11 - Mäyräkoira "päivät" (ehkä)
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Kesä on pian ohi...
Niin se aika vaan meni. Olin kokonaan unohtanut blogin ja aina kun se kävi mielessä tuntui ettei ole mitään kerrottavaa. Ehkä ei olekaan, mutta yritetään. Oliver on kasvanut hurjasti. Niin rinnanympärykseltään kuin henkisesti. Muita koiria pelätään kyllä vieläkin, mutta haukkuminen ei ole enää niin pitkäkestoista ja alkaa yleensä vasta koiran oltua kohdalla. Ennen alkoi kun edes näki koiran. Uusia koira ystäviäkin Oliver on saanut, kun on ollut ihania ihmisiä jotka ovat jaksaneet jäädä koiransa kanssa juttelemaan ja odottamaan että poika rauhoittuu. Kiitän näitä omistajia suuresti, sillä nykyään Oliverilla on MONTA koira ystävää. Uusia ja vanhoja, tyttöjä ja poikia. Eli ei ole ihan "sosiaalisestirajottautunut".
Muutamissä mätsäreissäkin ollaan käyty ja näyttelyissä. Viimeksi saatiin vain H. Oliver kehittyy hitaasti ja oli kyllä Haminan kv:ssä niin ruipelo että en ihmettele. Seuraavaksi mennää 20.8 Kouvolaan katsomaan mitä saadaan arvosteluksi ja sitten pidetäänkin taukoa näyttelyissä ensi vuoteen asti.
Hiljalleen alkaakin olla aika tehdä kalenteria ensivuodeksi. Luonnetestejä katsellaan vähän jos sopiva sattuisi löytymään. Eli hyvä ajankohta ja paikka. Tammikuussahan tuo täyttää 2vuotta. Niin nopeasti se aika vaan menee.
Viime kerrasta on niin paljon aikaa, ettei muista mitä on kertonut ja mitä ei. Pahoittelen pimennossaoloa ja pyrin kirjoittelemaan useammin tästä lähtien.
Mitenkäs muiden kesä on mennyt?
Muutamissä mätsäreissäkin ollaan käyty ja näyttelyissä. Viimeksi saatiin vain H. Oliver kehittyy hitaasti ja oli kyllä Haminan kv:ssä niin ruipelo että en ihmettele. Seuraavaksi mennää 20.8 Kouvolaan katsomaan mitä saadaan arvosteluksi ja sitten pidetäänkin taukoa näyttelyissä ensi vuoteen asti.
Hiljalleen alkaakin olla aika tehdä kalenteria ensivuodeksi. Luonnetestejä katsellaan vähän jos sopiva sattuisi löytymään. Eli hyvä ajankohta ja paikka. Tammikuussahan tuo täyttää 2vuotta. Niin nopeasti se aika vaan menee.
Viime kerrasta on niin paljon aikaa, ettei muista mitä on kertonut ja mitä ei. Pahoittelen pimennossaoloa ja pyrin kirjoittelemaan useammin tästä lähtien.
Mitenkäs muiden kesä on mennyt?
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Kevät koittaa viimein!
Kiitos ihanat lukijat kommenteista ja uusille jälleen tervetuloa!
Käymme varmasti vasta vierailulla :)
Kevät on viimein täällä. Lumien alta alkaa näkyä jo hiljalleen jotain vihreää ja tiet alkavat olla lähes kokonaan sulia. Me ollaan kovasti auringonpalvojina ihailtu kun ulkona möllöttää viimein aurinko, vaikka tässä muutama päivä on ollutkin sateista ja harmaata.
Ohittamisen kanssa ollaan edetty jälleen, mistä täytyy olla todella ylpeä. Nykyään haukkuminen alkaa kun ollaan koiran kohdalla. Mikä on siis todella suuri edistysaskel ja matkaa pystytään jatkamaan lähes samantien normaalisti, ettei enää jäädä perään räksyttämään. Satunnaisia kertoja on kun sitä tapahtuu, mutta harvassa ne nykyään on.
Merkkailu meillä on vieläkin ongelmana. Oltiin me tossa pari viikkoa sitten oltu jo pitkään ns. "kuivilla", mutta sitten kämppiksen koira tuli meille hoitoon niin kuseksiminen alkoi. Tosin nyt tämän viikon osalta pissa saldo on pienehkö ja varsinkin kun kokoajan lämpenee ja tulee ihanempia ilmoja ollaan me varmasti myös enemmän ulkona, mikä jo itsessään (ainakin luulisi) vähentää tuota merkkailun tarvetta.
Mitään hassun hauskaa meillä ei ole tapahtunut. Lähinnä tuota koulutetaan ohittamaan, joka päivä ja joka lenkki. On kyllä itselleenkin mukavempi kun nykyään se räksytys ei ala 10 metrin päästä ja jatku vielä 5min ohituksen jälkeen. On paljon parempi fiilis lähteä ulos ja Oliver on myös saanut uusia koira ystäviäkin. Kiitos kuuluu ihanille ihmisille, jotka ymmärtää että poika tarvitsee aikaa. Usein riittää että ollaan vaan ja syötän namia, niin lopulta Oliver menee kiltisti katsomaan. Se on aina niin ihana kokemus kun koira käy leikkimään uuden tuttavuuden kanssa.
Kuvia mulla ei ole nyt laittaa, kun ei ole tullut otettuakaan. Ehkä tässä joku päivä saisi niitäkin otettua taas.
Mitenkäs muiden kevät on lähtenyt käyntiin? :)
Käymme varmasti vasta vierailulla :)
Kevät on viimein täällä. Lumien alta alkaa näkyä jo hiljalleen jotain vihreää ja tiet alkavat olla lähes kokonaan sulia. Me ollaan kovasti auringonpalvojina ihailtu kun ulkona möllöttää viimein aurinko, vaikka tässä muutama päivä on ollutkin sateista ja harmaata.
Ohittamisen kanssa ollaan edetty jälleen, mistä täytyy olla todella ylpeä. Nykyään haukkuminen alkaa kun ollaan koiran kohdalla. Mikä on siis todella suuri edistysaskel ja matkaa pystytään jatkamaan lähes samantien normaalisti, ettei enää jäädä perään räksyttämään. Satunnaisia kertoja on kun sitä tapahtuu, mutta harvassa ne nykyään on.
Merkkailu meillä on vieläkin ongelmana. Oltiin me tossa pari viikkoa sitten oltu jo pitkään ns. "kuivilla", mutta sitten kämppiksen koira tuli meille hoitoon niin kuseksiminen alkoi. Tosin nyt tämän viikon osalta pissa saldo on pienehkö ja varsinkin kun kokoajan lämpenee ja tulee ihanempia ilmoja ollaan me varmasti myös enemmän ulkona, mikä jo itsessään (ainakin luulisi) vähentää tuota merkkailun tarvetta.
Mitään hassun hauskaa meillä ei ole tapahtunut. Lähinnä tuota koulutetaan ohittamaan, joka päivä ja joka lenkki. On kyllä itselleenkin mukavempi kun nykyään se räksytys ei ala 10 metrin päästä ja jatku vielä 5min ohituksen jälkeen. On paljon parempi fiilis lähteä ulos ja Oliver on myös saanut uusia koira ystäviäkin. Kiitos kuuluu ihanille ihmisille, jotka ymmärtää että poika tarvitsee aikaa. Usein riittää että ollaan vaan ja syötän namia, niin lopulta Oliver menee kiltisti katsomaan. Se on aina niin ihana kokemus kun koira käy leikkimään uuden tuttavuuden kanssa.
Kuvia mulla ei ole nyt laittaa, kun ei ole tullut otettuakaan. Ehkä tässä joku päivä saisi niitäkin otettua taas.
Mitenkäs muiden kevät on lähtenyt käyntiin? :)
lauantai 12. helmikuuta 2011
Rokotukset ja muuta
No niin. Vuosi rokotukset ovat nyt takana. Oliver painaa 9,2kg. On vielä aika solakka, mutta ei alipainoinen. Eläinlääkäri kehui Oliverin sosiaalista ja pelotonta luonnetta. Eipä poika mitään huomannu ku sai namia naamaan ja suukkoja sai antaa. Lääkärissä oli 3 koiraa meidän lisäksi ja hyödynnettiin tätäkin. Istuttiin rauhassa odottamaan ja annoin namia aina kun Oliver katsoi koiriin haukkumatta. Lopulta ei enää haukkunut ja oli itsekin rento. Edistystä siis havaittavissa kokoajan.
Lääkäri käynti oli todella pikainen. Juteltiin onko ollut mitään sairauksia tai kysyttävää. Eipä ollut kuin maininta kennelyskästä, joka on ollut ohi jo ajat sitten. Sitten pistettiin piikit ja lähdettiin. Loppu illan Oliver oli sitten levossa, kun oli aika nuutunut rokotteista, muttei mitenkään kipeä. Kyllä illemmasta jo leikittiinkin.
Lääkäreistä lääkkeisiin. Meidän Zedi ei ole syönyt kortisonia (allergiaan) moneen kuukauteen. Eikä ole pahemmin rapsuttelua tai muita allergiaoireita näkynyt. Siispä ollaan hyvillä mielin jätetty pillerit vain kaappiin. Silloin tällöin pestää shamppoolla ja hoitoaineella, jos näyttää siltä että rapsuttaisi normaalia enemmän.
Koirien kanssa ollaan edistytty jälleen. Oliver on saanut jopa 2 uutta koirakaveria.
Ohittaminen on vielä vaikeaa, mut nyt haukkuminen alkaa n. 1-3 metrin päästä koirasta, ku ennen alko samantien ku näki. Olen siitä hyvin tyytyväinen. Myös kun ilmat alkaa lämpenemään on eräs ystävä ison uros koiran kanssa suostunu avustamaan meitä ohittamisessa. Austraalianpaimenkoira, erittäin kiltti ja leikkisä tapaus. Pian vuoden ikäinen hänkin. Ollaan joskus kesällä kerran nähty, mutta en usko että Oliver enää muistaa. Aloitetaan pienistä askelista...
Näyttelyitä on tulossa ja alustava listan tynkä näyttää tältä:
Huhtikuu, Lahti KV
Toukokuu, Hamina Bastion
Kesäkuu, Kotkan Ruusu
Elokuu, Hämeenlinna KV
Lista on vasta alustava, että muutoksiakin varmasti tulee.
Nuokin kaikki ovat kansainvälisiä, joten ryhmät ja muut pitää vielä katsoa läpi.
Muutama näyttely olisi myös Helsingissä, jotka ovat harkinnassa.
Toivotaan nyt että Mätsäreitä tulee ennen näytelmiä, että päästäisiin treenaamaan kehässä oloa, kun ei se ole ihan sama juosta koirapuistoa ympäri kun ei ole muita koiria "häiritsemässä".
Ihme ja kumma on kuitenkin, että Oliver ei ole koskaan haukkunut kehässä ollessaan ja muutenkin käyttäytynyt hyvin. Pitää vain lakata pelkäämästä ja mennä paikalle tarpeeksi ajoissa, että tottuu muiden koirien läsnäoloon. Sen jos jotain olen oppinut!
Ja kiitos ja tervetuloa uudelle lukijalle ja vanhoillekin!
Ensi kerralle olen suunnitellut pientä videopostausta meidän arjesta!
Lääkäri käynti oli todella pikainen. Juteltiin onko ollut mitään sairauksia tai kysyttävää. Eipä ollut kuin maininta kennelyskästä, joka on ollut ohi jo ajat sitten. Sitten pistettiin piikit ja lähdettiin. Loppu illan Oliver oli sitten levossa, kun oli aika nuutunut rokotteista, muttei mitenkään kipeä. Kyllä illemmasta jo leikittiinkin.
Lääkäreistä lääkkeisiin. Meidän Zedi ei ole syönyt kortisonia (allergiaan) moneen kuukauteen. Eikä ole pahemmin rapsuttelua tai muita allergiaoireita näkynyt. Siispä ollaan hyvillä mielin jätetty pillerit vain kaappiin. Silloin tällöin pestää shamppoolla ja hoitoaineella, jos näyttää siltä että rapsuttaisi normaalia enemmän.
Koirien kanssa ollaan edistytty jälleen. Oliver on saanut jopa 2 uutta koirakaveria.
Ohittaminen on vielä vaikeaa, mut nyt haukkuminen alkaa n. 1-3 metrin päästä koirasta, ku ennen alko samantien ku näki. Olen siitä hyvin tyytyväinen. Myös kun ilmat alkaa lämpenemään on eräs ystävä ison uros koiran kanssa suostunu avustamaan meitä ohittamisessa. Austraalianpaimenkoira, erittäin kiltti ja leikkisä tapaus. Pian vuoden ikäinen hänkin. Ollaan joskus kesällä kerran nähty, mutta en usko että Oliver enää muistaa. Aloitetaan pienistä askelista...
Näyttelyitä on tulossa ja alustava listan tynkä näyttää tältä:
Huhtikuu, Lahti KV
Toukokuu, Hamina Bastion
Kesäkuu, Kotkan Ruusu
Elokuu, Hämeenlinna KV
Lista on vasta alustava, että muutoksiakin varmasti tulee.
Nuokin kaikki ovat kansainvälisiä, joten ryhmät ja muut pitää vielä katsoa läpi.
Muutama näyttely olisi myös Helsingissä, jotka ovat harkinnassa.
Toivotaan nyt että Mätsäreitä tulee ennen näytelmiä, että päästäisiin treenaamaan kehässä oloa, kun ei se ole ihan sama juosta koirapuistoa ympäri kun ei ole muita koiria "häiritsemässä".
Ihme ja kumma on kuitenkin, että Oliver ei ole koskaan haukkunut kehässä ollessaan ja muutenkin käyttäytynyt hyvin. Pitää vain lakata pelkäämästä ja mennä paikalle tarpeeksi ajoissa, että tottuu muiden koirien läsnäoloon. Sen jos jotain olen oppinut!
Ja kiitos ja tervetuloa uudelle lukijalle ja vanhoillekin!
Ensi kerralle olen suunnitellut pientä videopostausta meidän arjesta!
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Koira pelosta pois!
Kiitos lukijat kommenteistanne! :) Arvostan niitä.
Kysymyksiä, aiheita ja parannusehdotuksia saa esittää!
Meillä on tosiaan ollut ongelmia muiden koirien kohtaamisessa ja ohittamisessa. Oliver on ottanut turpiinsa muutamia kertoja ja se on jättänyt jäljet sosiaalisiin taitoihin. Ollaan niitä yritetty jo kauan purkaa täysin tuloksetta, joten lopulta luovutettiin. Nyt me aloitettiin muutamia viikkoja sitten uudestaan ja aivan alusta. Namia naamariin vaikkei oltaisi koiriinkaan törmätty, että oppii tietyn äänen tarkoittavan namia. Ollaan hiljalleen päästy siihen pisteeseen ettei kauempaa menevää koiraa tai tien toisella puolella olevaa koiraa tarvitse haukkua.
Oliver on kehittynyt roimasti, mistä olen ylpeä. Kuitenkaan ei vielä ohittamaan päästä.
Tänään iltalenkillä törmättiin tuntemattomaan koiraan ja hänen hoitajaansa. Vanha mummeli kaipasi selvästi juttutoveria. Zedi kävi morjestamassa kyseisen koiran ja Oliver haukkui hulluna. Jäin kuitenkin juttelemaan mummon kanssa ja hän piristyi ihan silmissä. Hiljalleen siinä kun vain seisoskeltiin Oliver lopetti haukkumisen. Palkkasin aina kun katsoi koiraa ja oli hiljaa. Me seisottiin n. 1½ metrin päässä mummosta ja koirasta. Lähdettiin sitten köpöttelemään yhtä matkaa ja yllättäen Oliver heitti pyllyn pystyyn ja yritti leikkiä koiran kanssa. Olin todella otettu, kun Oliver uskalsi lähteä tutustumaan kyseiseen koiraan. Nämä ovat aina niitä hetkiä kun tuntee tehneensä jotain ja edistyneen jossakin!
Ystäväni oli meidän luona viikonlopun ja käytimme koirat illalla ulkona. Hän sanoi huomanneensa Oliverin kehittyneen todella paljon viime kerrasta. Itse ei sitä eroa enää niin kovin huomaa kun tähtäimet ovat taas vähän korkeammalla, mutta se kun joku sanoo sinun edistyneen antaa lisäpotkua jatkaa. Tavoitteeni ei ole siinä että Oliver tulisi kaikkien kanssa toimeen vaan siinä, että voidaan mennä lenkille ja ohittaa koiria ilman että pitää haukkua. Eihän ihmisetkään tule kaikkien kanssa toimeen...
Huomenna meillä on rokotukset edessä. Niistä varmaan huomenna lisää.
Luvassa on siis Oliverin rokotuksia ja näyttely juttuja seuraavaksi. :)
Kysymyksiä, aiheita ja parannusehdotuksia saa esittää!
Meillä on tosiaan ollut ongelmia muiden koirien kohtaamisessa ja ohittamisessa. Oliver on ottanut turpiinsa muutamia kertoja ja se on jättänyt jäljet sosiaalisiin taitoihin. Ollaan niitä yritetty jo kauan purkaa täysin tuloksetta, joten lopulta luovutettiin. Nyt me aloitettiin muutamia viikkoja sitten uudestaan ja aivan alusta. Namia naamariin vaikkei oltaisi koiriinkaan törmätty, että oppii tietyn äänen tarkoittavan namia. Ollaan hiljalleen päästy siihen pisteeseen ettei kauempaa menevää koiraa tai tien toisella puolella olevaa koiraa tarvitse haukkua.
Oliver on kehittynyt roimasti, mistä olen ylpeä. Kuitenkaan ei vielä ohittamaan päästä.
Tänään iltalenkillä törmättiin tuntemattomaan koiraan ja hänen hoitajaansa. Vanha mummeli kaipasi selvästi juttutoveria. Zedi kävi morjestamassa kyseisen koiran ja Oliver haukkui hulluna. Jäin kuitenkin juttelemaan mummon kanssa ja hän piristyi ihan silmissä. Hiljalleen siinä kun vain seisoskeltiin Oliver lopetti haukkumisen. Palkkasin aina kun katsoi koiraa ja oli hiljaa. Me seisottiin n. 1½ metrin päässä mummosta ja koirasta. Lähdettiin sitten köpöttelemään yhtä matkaa ja yllättäen Oliver heitti pyllyn pystyyn ja yritti leikkiä koiran kanssa. Olin todella otettu, kun Oliver uskalsi lähteä tutustumaan kyseiseen koiraan. Nämä ovat aina niitä hetkiä kun tuntee tehneensä jotain ja edistyneen jossakin!
Ystäväni oli meidän luona viikonlopun ja käytimme koirat illalla ulkona. Hän sanoi huomanneensa Oliverin kehittyneen todella paljon viime kerrasta. Itse ei sitä eroa enää niin kovin huomaa kun tähtäimet ovat taas vähän korkeammalla, mutta se kun joku sanoo sinun edistyneen antaa lisäpotkua jatkaa. Tavoitteeni ei ole siinä että Oliver tulisi kaikkien kanssa toimeen vaan siinä, että voidaan mennä lenkille ja ohittaa koiria ilman että pitää haukkua. Eihän ihmisetkään tule kaikkien kanssa toimeen...
Huomenna meillä on rokotukset edessä. Niistä varmaan huomenna lisää.
Luvassa on siis Oliverin rokotuksia ja näyttely juttuja seuraavaksi. :)
lauantai 29. tammikuuta 2011
Yksi vuotta!!
Oliver täytti tiistaina 25.1.2011 huimat 1 vuotta. Kasvanut on kovin, mutta rintakehää vielä odotellaan. Onhan tässä aikaa, eikä pojalla ole mikään kiire kasvaakaan. Mieleltään on kuitenkin aikuistunut, mutta on joissakin asioissa hyvinkin pentumainen. Synttäreitä meillä tosiaan vietettiin silloin tiistaina. Kylässä kävi eräs ystäväni, joka toi Oliverille oikein hienoja lahjoja. Tosin lelu on jo useassa osassa... Koirat saivat pedigreen ruokaa ja me ihmiset nautittiin mutakakusta ja kerma kahveista. Illasta käytiin sitten vain 30 min lenkki, kun onnistui sää olemaan hyvinkin kipakka ja miinusta täällä oli siinä 20 asteen tietämillä.
Tähän väliin voisi laittaa muutamia kuvia. Pentukuva vertailuja ja sitten vähän synttäri fiiliksiä. :)
Hm... En saanut niitä nyt vierekkäin, joten olkoot noin. Ensimmäisessä kuvassa Oliver on n. 8vk vanha ja uudessa vuoden. Hieman kyllä tossa aikuisiän poseerauksessa on kulmaukset pielessä (turhan liukas silityslauta), vähän kun on kiireessä otettu.
Hmm... Nää kuvat menee nyt ihan omituisesti. Eikä ihme, kun tälläinen ihan pöllö täällä on jättäny ton "oikean reunan" päälle. o_O
Pari kasvokuvaa. Toisessa Oliver on todella todella nuori, en yhtään muista oliko joku 4-5vk vai miten. Kasvattajalta saatu ja toinen on vuoden iässä jälleen.
Sitten muutama kuva synttäreistä. Suurin osa kuvista oli täysin suhruisia kun poika juoksi niin onnellisena uusien lelujen kanssa... Pari ihan ok kuvaa sain kuitenkin napattua:
Oliver sai siis lahjaksi kuvassa olevan majavan. Sellanen pallomainen mikä pitää hauskaa ääntä. Ei sitä perusvinkumista. Sisällä on kai joitain kuulia tms mikä tuo mieleen oravan tai vastaavan jyrsiän kurkutusta. Häntä ja korvat tuolta on lähtenyt, muuten on hyvin kestänyt. Oliver sai myös sellaisen vinkuvan helistintä muistuttavan vinkulelun, joka on nyt kahdessa osassa ja vinkurasia historiaa. Sääli sinänsä kun niin siihen tykästyi.
Ensi viikolla lähden soittelemaan helmikuulle rokotusaikaa ja käydään ostamassa uusi säkki ruokaa. Alkaa tuo 15 kg olla ihan loppumaisillaan. Me ollaan Zedin kanssa siirrytty myös Eucanubaan ja se on tehnyt vain hyvää. Välillä lisänä on myös rakaa lihaa ja muita lisukkeita, aina kun vaan kaupasta sattuu eläinhyllyltä palalihaa lähtemään mukaan. Pitäisi selvittää minne Kennel Rehun rekka täällä jättää ni saisi halvemmalla enemmän.
Mutta huoh. Oliver on kyllä sellainen merkkaaja sielu. Pitäisi poikapöksyt myös ostaa, kun merkkailee. Ollaan saatettu juuri tulla pitkältäkin lenkiltä ja poika nostaa koipea keittiön pöytää vasten. Vaikka ollaan millä "pissin karkottimilla" pesty ja tehostettu ei auta. Keinot alkaa olla lopussa, siispä seuraavaksi edessä poikapöksyt. Tosin nyt muutamana päivänä ollaan aika pienillä vahingoilla selvitty. Ainakaan en ole vakipaikoilla pissoja nähnyt. Oliver on kuitenkin tajunnut että ulos tehdään tarpeet. Eli ei pidättele sisään vaan samantien kun ulos pääsee ni nostaa jalkaa. Ja tosiaan ollaan saatettu olla pari tuntia ulkona ja 15 min on pissat sisällä. Minusta se viestittää aika puhtaasti merkkailusta. En usko että tuolla mitään tulehdusta on. Ei ainakaan mitään töhnää eritä tms. Sinällään vaiva on tosi inhottava, sillä meidän vanhempi koira on myös lurauttanut pari kertaa Oliverin pissojen päälle. Ihanaa tämä poikakoiran omistaminen...
Myös muita koiria pelätään vieläkin ja haukutaan oikein mahtavalla äänellä. Ollaan yritetty melkein kaikkea : namia, lelua jne. mutta silti vaan haukkuu. Mutta jälleen kerran on nyt ihan tässä viikon sisällä ollut että ei olekaan haukkunut ollenkaan vaan kävellyt reippaasti ohi. Yleensä koira/t ovat olleen tien toisella puolella... Ihan ohi ei vielä päästä kuitenkaan.
Mutta kokoajan harjoitellaan ja edetään, vaikka sitten ihan vähän vaan.
Ulkoasua hieman kohentelin. Onko parempi vai huonompi?
Ensi kerralla luvassa varmaan vähän ulkoilua, uusia kuvia, rokotus juttuja ja näyttely suunnitelmia.
Tähän väliin voisi laittaa muutamia kuvia. Pentukuva vertailuja ja sitten vähän synttäri fiiliksiä. :)
Hmm... Nää kuvat menee nyt ihan omituisesti. Eikä ihme, kun tälläinen ihan pöllö täällä on jättäny ton "oikean reunan" päälle. o_O
Sitten muutama kuva synttäreistä. Suurin osa kuvista oli täysin suhruisia kun poika juoksi niin onnellisena uusien lelujen kanssa... Pari ihan ok kuvaa sain kuitenkin napattua:
Oliver sai siis lahjaksi kuvassa olevan majavan. Sellanen pallomainen mikä pitää hauskaa ääntä. Ei sitä perusvinkumista. Sisällä on kai joitain kuulia tms mikä tuo mieleen oravan tai vastaavan jyrsiän kurkutusta. Häntä ja korvat tuolta on lähtenyt, muuten on hyvin kestänyt. Oliver sai myös sellaisen vinkuvan helistintä muistuttavan vinkulelun, joka on nyt kahdessa osassa ja vinkurasia historiaa. Sääli sinänsä kun niin siihen tykästyi.
Ensi viikolla lähden soittelemaan helmikuulle rokotusaikaa ja käydään ostamassa uusi säkki ruokaa. Alkaa tuo 15 kg olla ihan loppumaisillaan. Me ollaan Zedin kanssa siirrytty myös Eucanubaan ja se on tehnyt vain hyvää. Välillä lisänä on myös rakaa lihaa ja muita lisukkeita, aina kun vaan kaupasta sattuu eläinhyllyltä palalihaa lähtemään mukaan. Pitäisi selvittää minne Kennel Rehun rekka täällä jättää ni saisi halvemmalla enemmän.
Mutta huoh. Oliver on kyllä sellainen merkkaaja sielu. Pitäisi poikapöksyt myös ostaa, kun merkkailee. Ollaan saatettu juuri tulla pitkältäkin lenkiltä ja poika nostaa koipea keittiön pöytää vasten. Vaikka ollaan millä "pissin karkottimilla" pesty ja tehostettu ei auta. Keinot alkaa olla lopussa, siispä seuraavaksi edessä poikapöksyt. Tosin nyt muutamana päivänä ollaan aika pienillä vahingoilla selvitty. Ainakaan en ole vakipaikoilla pissoja nähnyt. Oliver on kuitenkin tajunnut että ulos tehdään tarpeet. Eli ei pidättele sisään vaan samantien kun ulos pääsee ni nostaa jalkaa. Ja tosiaan ollaan saatettu olla pari tuntia ulkona ja 15 min on pissat sisällä. Minusta se viestittää aika puhtaasti merkkailusta. En usko että tuolla mitään tulehdusta on. Ei ainakaan mitään töhnää eritä tms. Sinällään vaiva on tosi inhottava, sillä meidän vanhempi koira on myös lurauttanut pari kertaa Oliverin pissojen päälle. Ihanaa tämä poikakoiran omistaminen...
Myös muita koiria pelätään vieläkin ja haukutaan oikein mahtavalla äänellä. Ollaan yritetty melkein kaikkea : namia, lelua jne. mutta silti vaan haukkuu. Mutta jälleen kerran on nyt ihan tässä viikon sisällä ollut että ei olekaan haukkunut ollenkaan vaan kävellyt reippaasti ohi. Yleensä koira/t ovat olleen tien toisella puolella... Ihan ohi ei vielä päästä kuitenkaan.
Mutta kokoajan harjoitellaan ja edetään, vaikka sitten ihan vähän vaan.
Ulkoasua hieman kohentelin. Onko parempi vai huonompi?
Ensi kerralla luvassa varmaan vähän ulkoilua, uusia kuvia, rokotus juttuja ja näyttely suunnitelmia.
torstai 13. tammikuuta 2011
Uusi vuosi uudet kujeet 2011
Niin se vuosi taas vaihtui. Kovasti jännitti miten Oliver suhtautuu elämänsä ensimmäisiin raketteihin. Enkä nyt voi kehuskella että kovin hyvin. Me käytiin ulkona juuri silloin kun pauke alkoi. Olin itse laskenut aikani väärin, enkä oikeastaan sisäistänyt sitä infoa että paukuttelu todella alkaa klo: 18.00. Päästiin pihaportista ulos kun rätisi ja paukkui. Oliver alkoi paniikissa kiskoa itseään vapaaksi ja huusi kuin syötävä, eikä asiaa auttanut vieressä panikoiva Zedi. Niinpä palattiin kotiin ja yritettiin olla ku mitään ei tapahtuisi ulkona. Aluksi Oliver oli kotonakin paniikissa. Korvat luimussa pälyili ympärilleen, mutta sitten kiedoin sen omaan vilttiin ja Zedikin kävi viereen nukkumaan niin rauhoittui.Mut muuten meni ihan mukavasti vuodenvaihteet.
Kohtahan Oliver täyttää täyden vuoden. 25. päivä tämä ilo tapahtuu. Tuntuu hassulta että vastahan tuo oli ihan pieni vauva, joka ei osannut mitään. Tosin välillä tuntuu ettei osaa vieläkään. ;)Olen nyt ystäväni koneella kirjoittamassa, joten seuraavaan postaukseen (eli varmaan Oliverin synttäreiksi) pistän vertailun vuoksi kuvia. Sain kasvattajalta aikanaan Oliverin pentuposeeraus kuvan ja otan vuoden ikäisenä sitten uuden niin näkee selkeesti muutokset.
Tänään meillä sitten leikittiin ja olkkari onkin sen näköinen...
Tästähän se lähti...
Ja jatkettiin takas olkkariin...
Pleikkarin ohjainkin tippui siinä hätäkässä...
Meillä meni taas vaihteeksi matot ruttuun ja kaikki lelut rahdattu ympäri kämppää. Mattojarruistakaan ei ole ollu apua. Ja köyhänä opiskelijana on pakko tyytyä tommosiin saatuihin mattoihin, muuten haluaisin kumipohjaisia koska ne pysyy.
Tuossa ekassa kuvassa näkyy myös Oliverin lempimatto. Se tykätään vetää kurttuun ja siinä on niin mahtava riekkua lelujen kanssa. Mistä lie rakkaus siihen kumpuaa?
Mutta tälläistä meille. Miten muiden mäyristen ja muidenkin karvakuonojen vuosi on lähtenyt käyntiin?
Kohtahan Oliver täyttää täyden vuoden. 25. päivä tämä ilo tapahtuu. Tuntuu hassulta että vastahan tuo oli ihan pieni vauva, joka ei osannut mitään. Tosin välillä tuntuu ettei osaa vieläkään. ;)Olen nyt ystäväni koneella kirjoittamassa, joten seuraavaan postaukseen (eli varmaan Oliverin synttäreiksi) pistän vertailun vuoksi kuvia. Sain kasvattajalta aikanaan Oliverin pentuposeeraus kuvan ja otan vuoden ikäisenä sitten uuden niin näkee selkeesti muutokset.
Tänään meillä sitten leikittiin ja olkkari onkin sen näköinen...
Tästähän se lähti...
Ja jatkettiin takas olkkariin...
Pleikkarin ohjainkin tippui siinä hätäkässä...
Meillä meni taas vaihteeksi matot ruttuun ja kaikki lelut rahdattu ympäri kämppää. Mattojarruistakaan ei ole ollu apua. Ja köyhänä opiskelijana on pakko tyytyä tommosiin saatuihin mattoihin, muuten haluaisin kumipohjaisia koska ne pysyy.
Tuossa ekassa kuvassa näkyy myös Oliverin lempimatto. Se tykätään vetää kurttuun ja siinä on niin mahtava riekkua lelujen kanssa. Mistä lie rakkaus siihen kumpuaa?
Mutta tälläistä meille. Miten muiden mäyristen ja muidenkin karvakuonojen vuosi on lähtenyt käyntiin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)