Rokotukset ja muuta

No niin. Vuosi rokotukset ovat nyt takana. Oliver painaa 9,2kg. On vielä aika solakka, mutta ei alipainoinen. Eläinlääkäri kehui Oliverin sosiaalista ja pelotonta luonnetta. Eipä poika mitään huomannu ku sai namia naamaan ja suukkoja sai antaa. Lääkärissä oli 3 koiraa meidän lisäksi ja hyödynnettiin tätäkin. Istuttiin rauhassa odottamaan ja annoin namia aina kun Oliver katsoi koiriin haukkumatta. Lopulta ei enää haukkunut ja oli itsekin rento. Edistystä siis havaittavissa kokoajan.

Lääkäri käynti oli todella pikainen. Juteltiin onko ollut mitään sairauksia tai kysyttävää. Eipä ollut kuin maininta kennelyskästä, joka on ollut ohi jo ajat sitten. Sitten pistettiin piikit ja lähdettiin. Loppu illan Oliver oli sitten levossa, kun oli aika nuutunut rokotteista, muttei mitenkään kipeä. Kyllä illemmasta jo leikittiinkin.
Lääkäreistä lääkkeisiin. Meidän Zedi ei ole syönyt kortisonia (allergiaan) moneen kuukauteen. Eikä ole pahemmin rapsuttelua tai muita allergiaoireita näkynyt. Siispä ollaan hyvillä mielin jätetty pillerit vain kaappiin. Silloin tällöin pestää shamppoolla ja hoitoaineella, jos näyttää siltä että rapsuttaisi normaalia enemmän.

Koirien kanssa ollaan edistytty jälleen. Oliver on saanut jopa 2 uutta koirakaveria.
Ohittaminen on vielä vaikeaa, mut nyt haukkuminen alkaa n. 1-3 metrin päästä koirasta, ku ennen alko samantien ku näki. Olen siitä hyvin tyytyväinen. Myös kun ilmat alkaa lämpenemään on eräs ystävä ison uros koiran kanssa suostunu avustamaan meitä ohittamisessa. Austraalianpaimenkoira, erittäin kiltti ja leikkisä tapaus. Pian vuoden ikäinen hänkin. Ollaan joskus kesällä kerran nähty, mutta en usko että Oliver enää muistaa. Aloitetaan pienistä askelista...

Näyttelyitä on tulossa ja alustava listan tynkä näyttää tältä:

Huhtikuu, Lahti KV
Toukokuu, Hamina Bastion
Kesäkuu, Kotkan Ruusu
Elokuu, Hämeenlinna KV

Lista on vasta alustava, että muutoksiakin varmasti tulee.
Nuokin kaikki ovat kansainvälisiä, joten ryhmät ja muut pitää vielä katsoa läpi.
Muutama näyttely olisi myös Helsingissä, jotka ovat harkinnassa.
Toivotaan nyt että Mätsäreitä tulee ennen näytelmiä, että päästäisiin treenaamaan kehässä oloa, kun ei se ole ihan sama juosta koirapuistoa ympäri kun ei ole muita koiria "häiritsemässä".
Ihme ja kumma on kuitenkin, että Oliver ei ole koskaan haukkunut kehässä ollessaan ja muutenkin käyttäytynyt hyvin. Pitää vain lakata pelkäämästä ja mennä paikalle tarpeeksi ajoissa, että tottuu muiden koirien läsnäoloon. Sen jos jotain olen oppinut!


Ja kiitos ja tervetuloa uudelle lukijalle ja vanhoillekin!
Ensi kerralle olen suunnitellut pientä videopostausta meidän arjesta!

Koira pelosta pois!

Kiitos lukijat kommenteistanne! :) Arvostan niitä.
Kysymyksiä, aiheita ja parannusehdotuksia saa esittää!

Meillä on tosiaan ollut ongelmia muiden koirien kohtaamisessa ja ohittamisessa. Oliver on ottanut turpiinsa muutamia kertoja ja se on jättänyt jäljet sosiaalisiin taitoihin. Ollaan niitä yritetty jo kauan purkaa täysin tuloksetta, joten lopulta luovutettiin. Nyt me aloitettiin muutamia viikkoja sitten uudestaan ja aivan alusta. Namia naamariin vaikkei oltaisi koiriinkaan törmätty, että oppii tietyn äänen tarkoittavan namia. Ollaan hiljalleen päästy siihen pisteeseen ettei kauempaa menevää koiraa tai tien toisella puolella olevaa koiraa tarvitse haukkua.
Oliver on kehittynyt roimasti, mistä olen ylpeä. Kuitenkaan ei vielä ohittamaan päästä.

Tänään iltalenkillä törmättiin tuntemattomaan koiraan ja hänen hoitajaansa. Vanha mummeli kaipasi selvästi juttutoveria. Zedi kävi morjestamassa kyseisen koiran ja Oliver haukkui hulluna. Jäin kuitenkin juttelemaan mummon kanssa ja hän piristyi ihan silmissä. Hiljalleen siinä kun vain seisoskeltiin Oliver lopetti haukkumisen. Palkkasin aina kun katsoi koiraa ja oli hiljaa. Me seisottiin n. 1½ metrin päässä mummosta ja koirasta. Lähdettiin sitten köpöttelemään yhtä matkaa ja yllättäen Oliver heitti pyllyn pystyyn ja yritti leikkiä koiran kanssa. Olin todella otettu, kun Oliver uskalsi lähteä tutustumaan kyseiseen koiraan. Nämä ovat aina niitä hetkiä kun tuntee tehneensä jotain ja edistyneen jossakin!

Ystäväni oli meidän luona viikonlopun ja käytimme koirat illalla ulkona. Hän sanoi huomanneensa Oliverin kehittyneen todella paljon viime kerrasta. Itse ei sitä eroa enää niin kovin huomaa kun tähtäimet ovat taas vähän korkeammalla, mutta se kun joku sanoo sinun edistyneen antaa lisäpotkua jatkaa. Tavoitteeni ei ole siinä että Oliver tulisi kaikkien kanssa toimeen vaan siinä, että voidaan mennä lenkille ja ohittaa koiria ilman että pitää haukkua. Eihän ihmisetkään tule kaikkien kanssa toimeen...

Huomenna meillä on rokotukset edessä. Niistä varmaan huomenna lisää.
Luvassa on siis Oliverin rokotuksia ja näyttely juttuja seuraavaksi. :)

Yksi vuotta!!

Oliver täytti tiistaina 25.1.2011 huimat 1 vuotta. Kasvanut on kovin, mutta rintakehää vielä odotellaan. Onhan tässä aikaa, eikä pojalla ole mikään kiire kasvaakaan. Mieleltään on kuitenkin aikuistunut, mutta on joissakin asioissa hyvinkin pentumainen. Synttäreitä meillä tosiaan vietettiin silloin tiistaina. Kylässä kävi eräs ystäväni, joka toi Oliverille oikein hienoja lahjoja. Tosin lelu on jo useassa osassa... Koirat saivat pedigreen ruokaa ja me ihmiset nautittiin mutakakusta ja kerma kahveista. Illasta käytiin sitten vain 30 min lenkki, kun onnistui sää olemaan hyvinkin kipakka ja miinusta täällä oli siinä 20 asteen tietämillä.

Tähän väliin voisi laittaa muutamia kuvia. Pentukuva vertailuja ja sitten vähän synttäri fiiliksiä. :)

Hm... En saanut niitä nyt vierekkäin, joten olkoot noin. Ensimmäisessä kuvassa Oliver on n. 8vk vanha ja uudessa vuoden. Hieman kyllä tossa aikuisiän poseerauksessa on kulmaukset pielessä (turhan liukas silityslauta), vähän kun on kiireessä otettu.

Hmm... Nää kuvat menee nyt ihan omituisesti. Eikä ihme, kun tälläinen ihan pöllö täällä on jättäny ton "oikean reunan" päälle. o_O

Pari kasvokuvaa. Toisessa Oliver on todella todella nuori, en yhtään muista oliko joku 4-5vk vai miten. Kasvattajalta saatu ja toinen on vuoden iässä jälleen.

Sitten muutama kuva synttäreistä. Suurin osa kuvista oli täysin suhruisia kun poika juoksi niin onnellisena uusien lelujen kanssa... Pari ihan ok kuvaa sain kuitenkin napattua:

Oliver sai siis lahjaksi kuvassa olevan majavan. Sellanen pallomainen mikä pitää hauskaa ääntä. Ei sitä perusvinkumista. Sisällä on kai joitain kuulia tms mikä tuo mieleen oravan tai vastaavan jyrsiän kurkutusta. Häntä ja korvat tuolta on lähtenyt, muuten on hyvin kestänyt. Oliver sai myös sellaisen vinkuvan helistintä muistuttavan vinkulelun, joka on nyt kahdessa osassa ja vinkurasia historiaa. Sääli sinänsä kun niin siihen tykästyi.
Ensi viikolla lähden soittelemaan helmikuulle rokotusaikaa ja käydään ostamassa uusi säkki ruokaa. Alkaa tuo 15 kg olla ihan loppumaisillaan. Me ollaan Zedin kanssa siirrytty myös Eucanubaan ja se on tehnyt vain hyvää. Välillä lisänä on myös rakaa lihaa ja muita lisukkeita, aina kun vaan kaupasta sattuu eläinhyllyltä palalihaa lähtemään mukaan. Pitäisi selvittää minne Kennel Rehun rekka täällä jättää ni saisi halvemmalla enemmän.

Mutta huoh. Oliver on kyllä sellainen merkkaaja sielu. Pitäisi poikapöksyt myös ostaa, kun merkkailee. Ollaan saatettu juuri tulla pitkältäkin lenkiltä ja poika nostaa koipea keittiön pöytää vasten. Vaikka ollaan millä "pissin karkottimilla" pesty ja tehostettu ei auta. Keinot alkaa olla lopussa, siispä seuraavaksi edessä poikapöksyt. Tosin nyt muutamana päivänä ollaan aika pienillä vahingoilla selvitty. Ainakaan en ole vakipaikoilla pissoja nähnyt. Oliver on kuitenkin tajunnut että ulos tehdään tarpeet. Eli ei pidättele sisään vaan samantien kun ulos pääsee ni nostaa jalkaa. Ja tosiaan ollaan saatettu olla pari tuntia ulkona ja 15 min on pissat sisällä. Minusta se viestittää aika puhtaasti merkkailusta. En usko että tuolla mitään tulehdusta on. Ei ainakaan mitään töhnää eritä tms. Sinällään vaiva on tosi inhottava, sillä meidän vanhempi koira on myös lurauttanut pari kertaa Oliverin pissojen päälle. Ihanaa tämä poikakoiran omistaminen...

Myös muita koiria pelätään vieläkin ja haukutaan oikein mahtavalla äänellä. Ollaan yritetty melkein kaikkea : namia, lelua jne. mutta silti vaan haukkuu. Mutta jälleen kerran on nyt ihan tässä viikon sisällä ollut että ei olekaan haukkunut ollenkaan vaan kävellyt reippaasti ohi. Yleensä koira/t ovat olleen tien toisella puolella... Ihan ohi ei vielä päästä kuitenkaan.
Mutta kokoajan harjoitellaan ja edetään, vaikka sitten ihan vähän vaan.

Ulkoasua hieman kohentelin. Onko parempi vai huonompi?
Ensi kerralla luvassa varmaan vähän ulkoilua, uusia kuvia, rokotus juttuja ja näyttely suunnitelmia.

Uusi vuosi uudet kujeet 2011

Niin se vuosi taas vaihtui. Kovasti jännitti miten Oliver suhtautuu elämänsä ensimmäisiin raketteihin. Enkä nyt voi kehuskella että kovin hyvin. Me käytiin ulkona juuri silloin kun pauke alkoi. Olin itse laskenut aikani väärin, enkä oikeastaan sisäistänyt sitä infoa että paukuttelu todella alkaa klo: 18.00. Päästiin pihaportista ulos kun rätisi ja paukkui. Oliver alkoi paniikissa kiskoa itseään vapaaksi ja huusi kuin syötävä, eikä asiaa auttanut vieressä panikoiva Zedi. Niinpä palattiin kotiin ja yritettiin olla ku mitään ei tapahtuisi ulkona. Aluksi Oliver oli kotonakin paniikissa. Korvat luimussa pälyili ympärilleen, mutta sitten kiedoin sen omaan vilttiin ja Zedikin kävi viereen nukkumaan niin rauhoittui.Mut muuten meni ihan mukavasti vuodenvaihteet.

Kohtahan Oliver täyttää täyden vuoden. 25. päivä tämä ilo tapahtuu. Tuntuu hassulta että vastahan tuo oli ihan pieni vauva, joka ei osannut mitään. Tosin välillä tuntuu ettei osaa vieläkään. ;)Olen nyt ystäväni koneella kirjoittamassa, joten seuraavaan postaukseen (eli varmaan Oliverin synttäreiksi) pistän vertailun vuoksi kuvia. Sain kasvattajalta aikanaan Oliverin pentuposeeraus kuvan ja otan vuoden ikäisenä sitten uuden niin näkee selkeesti muutokset.

Tänään meillä sitten leikittiin ja olkkari onkin sen näköinen...


Tästähän se lähti...


Ja jatkettiin takas olkkariin...


Pleikkarin ohjainkin tippui siinä hätäkässä...

Meillä meni taas vaihteeksi matot ruttuun ja kaikki lelut rahdattu ympäri kämppää. Mattojarruistakaan ei ole ollu apua. Ja köyhänä opiskelijana on pakko tyytyä tommosiin saatuihin mattoihin, muuten haluaisin kumipohjaisia koska ne pysyy.

Tuossa ekassa kuvassa näkyy myös Oliverin lempimatto. Se tykätään vetää kurttuun ja siinä on niin mahtava riekkua lelujen kanssa. Mistä lie rakkaus siihen kumpuaa?

Mutta tälläistä meille. Miten muiden mäyristen ja muidenkin karvakuonojen vuosi on lähtenyt käyntiin?

Joulu ensimmäinen...

Niin sitten vuosi alkaa hiljalleen olla täysi. Kuukauden ja yhden päivän kuluttua Oliver täyttää tasan vuoden! Iik miten aika oikein kuluu. Nyt oli kuitenkin vuorossa ensimmäinen joulu. Vanha, vanha (5megapixelin) kamera sai toimia todistajana näissä juhlissa. :)
Aamupäivästä käytiin katsomassa isovanhempia. Suurisällä oli myös muu suku ja pari lasta. Aluksi meni hyvin. Lapset silitti Oliveria ja poika oli ihan normi. Sitten kun olin hakemassa takkia Oliver alkoi yllättäen haukkua ja tilanne oli päällä. Onneksi mitään ei sattunut, vaikka kyseinen lapsi lähti juoksemaan karkuun. Siinä kohtaa pelkäsin että Oliverilla pamahtaa vietti päälle ja nappaa jalasta tms.
Noh lopuksi lapset anto Oliverille namia ja me lähdettiin.

Illasta syötiin. Oliver kävi pöydältä varastamassa voita ja leipää. Ihme ettei maha ole ollu kuralla. Ruoka saatiin syödä ihan rauhassa poikien nukkuessa pöydän alla. Sitten iltalenkille ja samalla veli hipsi joulupukin tamineissa rappukäytävään piiloon. Olin varautunut että Oliver haukkuu kuin hullu pukin nähdessään, mutta ei. Ukkopa oli kiinnostunut vain rapisevasta kassista ja löytyihän sieltä Oliverillekin paketti jos toinen...

Oliver & pukki


Operaatio: paketti auki


Operaatio jatkuu...


Kunnes viimein!!


Ja tuo lelu oli ehkä alle 2 minuuttia. Tosin epäilen, että tuossa oli joku tuotevika tms koska kiinnitys oli muutenkin mielenkiintoinen. Noh tässä kohtaa ei voi enää itkeä ku lelu on jo rikki. Mutta riemukas joulu meillä oli ja nyt pojat nukkuvat niin makeasti kuin olla... :)

Rauhallista joulua teille kaikille!!

Kaksikko

Tänään tajusin kuinka ihana kaksikko Zedi ja Oliver nykyään on. Siellä missä toinen on myös toinen. Ei yhtä ilman toista siis. Silloin kun lähdin Oliveria hankkimaan en osannut aavistaakkaan kuinka tiiviiksi paketiksi pojat muodostuisivat. Onhan heillä välillä erinevät mielipiteet, mutta niistä selvitään nopeasti. Jos toinen on ollut pitkään poissa kotoa on riemu rajaton kun tullaan kotiin. Sitten juostaan ja painitaan, riehutaan ja mesotaan. Ihana kaksikko.
Jätin koirat vanhemmilleni eilen hoitoon, kun itse lähdin viettämään ystävän syntymäpäiviä toiselle paikkakunnalle. Isäni ja äitini sitten päivittelivät mulle kuinka aina yöllä jos toinen lähti juomaan tai vaihtoi nukkumapaikkaa kipitti toinen perässä. Lenkilläkin pojat kulkevat terhakkaasti rintarinnan ja puolustavat toisiaan tarpeen tullen.
Kerran vieras koira karkasi Oliverin kimppuun kun oltiin lenkillä. Koira oli rodultaan russeli ja oli päässyt karkuun. Kun tämä koira tarrasi Oliverin kurkkuun oli mulla työ ja tuska pitää Zediä aloillaan, vaikka se on niin pieni (alle 5kiloa). Russeli nappasi sitten kohteeksi Zedin, joka ei olekaan niin pieni enää siinä vaiheessa. Taistelutahtoa tuolta löytyy välillä vähän liikaakin.

Ihania hetkiä ovat ne kun istahdetaan pitkän päivän jälkeen sohvalle. Oliver nuolee Zediä, joka nauttii siitä silmät kiinni. Sitten käydään kerälle tilasta riippuen joko vierekkäin tai sitten mun jalka on välissä. Ei kyllä kaduta yhtään että hankin Oliverin, vaikka Zedillä oli jossain kohtaa vähän sulattelemista. Oliver kun on paljon isompi ja aika raju vielä liikkeissään. Esim. ei aina ymmärrä ettei Zedin päälle voi hypätä, mutta hiljalleen on Oliverkin alkanut oppia mitä toisen kanssa voi tehdä ja mitä ei.
Hassua on että molemmat ovat niin erilaisia luonteeltaan. Zedi on enemmänkin vetäytyvä, ei niin sosiaalinen, eikä kovin helposti luota uusiin ihmisiin.
Oliver taas rakastaa ihmisiä, häntä heiluu jatkuvasti ja olen vasta kerran nähnyt Oliverilla ns. "pahan päivän". Zedi on siisti, Oliver sottapytty. Mutta kai niiden kemiat sitten natsaa hyvin yhteen.

Aiempi mäyrikseni, Rasmus, oli melkoisen laiska. Eikä pojat olleet keskenään muuta kuin ulkona. Muuten Rasmus nukkui olohuoneessa ja Zedi oli mun kanssa.
Toki mulla on kova ikävä Rasmusta ja olisin halunnut, että Oliverkin olisi saanut tutustua tähän mahtavaan mäyräherraan. Sääli ettei niin käynyt.

Mutta nyt loppuun kuvia kaksikosta. Kaikki kuvat ovat vanhoja kyllä, koska mulla ei vaan ole kameraa millä saisin kuvia otettua.







Ja lisää kuvia tulee varmasti paljon!!
(Kunhan saan kameran...)

Lahti KV 31.10.2010

No niin me oltiin siis Oliverin, Unita's Abracadabra, kanssa Lahden KVssä näytillä. Ikää pojalla oli vain vähän päälle 9kk, mutta päätettiin lähteä kokeilemaan kun kotikaupungissa järjestettiin. Paikalla oli myös muita Unita's koiria, sekä kasvattaja. Oliver oli vähän hassun näköinen muihin (kehittyneempiin) mäyräkoiriin verrattuna, sillä pojalla ei ole rintakehää nimeksikään. Itse olin myös hyvin jännittynyt ja mulle iski pahainen ramppikuume. Iiks.
Ystäväni ja kasvattajan kannustuksella kuitenkin menin kehään ja Oliver käyttäytyi hyvin! Itsellä vähän hiomista esiintymisen kanssa, mutta itse koira käyttäytyi kiitettävästi. Tuomari sai koskea ja maltettiin seisoa paikoillaan ilman että pitää pitää kiinni. Saimme ERIn, vaikka olisi voinut odottaa EHta (juuri rintakehä puutoksen vuoksi). Emme kuitenkaan pärjänneet sen kummemmin, mutta hyvä mieli meille jäi. Ja onhan se ERI2 ihan kivan näköinen omaan silmään ;)
Poikaa kävi kuitenkin väsyttämään ja päätettiin lähteä, vaikka olisin halunnut muutkin mäykyt katsoa. Mutta sitten kun itseään väsyttää, koiraa nukuttaa ja se käy vähän ylikierroksilla ei oikein muita vaihtoehtoja jää.
Kameraa meillä ei ollut mukana, joten tapahtumasta ei ole kuvia.

Nyt annetaan pojan vain kehittyä ja katsotaan josko huhtikuussa lähdettäisiin seuraavan kerran, kun sellaiset Lahdessa taas järjestetään...

Hei pitkästä aikaa!!

Hei! Ei täältä olla minnekään kadottu, mutta hyvin pitkä päivittely tauko on nyt takana ja paljon on sattunut matkan varrella. Ensinnäkin ensimmäiset näyttelyt ovat takana, vaikkei me siellä sijoituttu saatiin ainakin hyvä arvostelu. Seuraavat ovat sitten Lahden KVt, kun nuo lahden pentu näyttelyt jäävät väliin sittenkin. Pojat sairastuivat ikävään kennelyskään ja sen päälle molemmilla vielä silmätulehdus.
Lääkärissä Oliverilla oli vähän turhan kivaa ja liput ja laput yritettiin ottaa suuhun mussutettavaksi. Onneksi lääkäriltä löytyi huumorintajua poikien tarkastukseen.


Uusin potretti meidän miehistä

Oliver on kasvanut ihan huimasti ja painoa nykyään on sen 8,6kg. Iso miäs ja massaa vielä uupuu. Mutta toivotaan että Lahden KVssä tuo pikkuinen osaisi sitten käyttäytyä, kun kuitenkin jo junnuihin mennään. Siksi harmittaakin kovin että hyvä harjoitus jää uupumaan, kun ei sinne pentunäyttelyyn tosiaan mennä.

Mutta nyt loppuu aika kesken. Värikkäämpiä tarinoita tulossa lähiaikoina.
Hyvää alkanutta syksyä kaikille!!

Uusia asukkeja

Jälleen kotona. Oltiin poikien kanssa mökillä ja vanhemmilla käymässä muutaman viikon. Arki alkaa tasaantua ja kohta opiskelut taas kutsuu. Tänään vähäisistä rahoista huolimatta oli pikkuinen shoppailu päivä. Mukaan tarttui Hurtta collection y-valjaat kokoa 60. Ruskeat ja istuu päälle hyvin. Sain viimeinkin siis aikaiseksi hankkia pikkumiehelle valjaat. Alko panta jo jäädä pieneksi ja ajattelin että nyt on oikea hetki ostaa ne valjaat. Johan se tekee selällekin parempaa. Myös resco merkkinen ruskea nahkainen näyttelyhihna lähti mukaan. Oli sekin aiheellista hankkia, kun ensimmäiset näyttelyt ovat tämän kuun lopulla Luumäellä ja muihinkin ilmottaudutaan kunhan tulostimelle pääsen, eli sitten kun koulu alkaa.

Meillä on nyt nautittu viileämmistä ilmoista pitkien lenkkien merkeissä. Uudella paikkakunnalla on mukava iltasella lähteä tutkimaan paikkoja. Pari kettuakin on ihan lähistöllä näkynyt ja yhden hajut kiinnostivat Oliveria todella. Mäyräkoira kun on. Sekä päästäisen tai hiiren raadon sain kaivaa yksi kaunis päivä jannun kitusista. Ei kovin mukavaa sellainen. Myös Masi -setä on tullut meille viikonlopuksi hoitoon ja hyvin on kolmikon kanssa mennyt. Uusia kuvia en ole ottanut veijarista. Kamera on kovin huono, kun vieläkin oma kamera on teillä tietämättömillä. Jossain sen on pakko olla. Viimeisin havainto/muistikuva on kun kuvasin Zedin ulvomista kuukausia sitten... Ehkä joku on lainannut kameraa ilman lupaa??

Ja palataan otsikkoon. Vaikka tämä blogi on pyhitetty koirille saa se nyt hyväksyä pienen maininnan uusista asukeistamme. Kolmen kuukauden ikäisitä gerbiili pojista.
Agouti white spotted Väinö & black pied Valtteri muuttivat tänään meille. Tätä oli odotettu. Black pied on ollut yksi suurista haaveistani ja gerbiileitä itsellä on ollut useita (puhutaan kymmenistä). Muutama kuiva vuosi ilman jyrsijän jyrsiää sai kaipaamaan pikku vipeltäjää. Vaikka pojat on eläinkaupasta ostettuja ovat he erittäin reippaita ja rohkeita. Käsittely on helppoa eikä pojat arkaile, kuten yleensä eläinkaupoista ostetuilla on ollut tapana. Gerbiilin poikaset olisivat ihania, mutta yhden poikueen jälkeen yleensä haluaa toiset jotenka kaksi urosta oli ihan hyvä vaihtoehto. Ehkä jälleen tulevaisuudessa saan hoivailla karvattomia nakkeja :)

Kuvat pikkuisista:

Valtteri


Väinö

Kuulumisia & kaverikuvia

Aika kuluu ja Oliver senkuin kasvaa. Pitkä tauko ollut kirjoittamisessa kun ei tässä oikein kummempia ole tapahtunut ja sitten taas on tapahtunut ihan hirveästi. Yksi asia on vieläkin, että kamera on tehnyt totaali katoamistempun... Harmittaa.
Vanhalla rämällä yritän sitten kuvia näpsiä.
Me muutettiin toiselle paikkakunnalle tämän kuun alussa ja hyvin ovat pojat paikkaan sopeutuneet. Eivät itke kun yksin jättää. Edistystä.
Hampaat tuo on nyt vaihtanut ja ensimmäisiin näyttelyihinkin sain aikaiseksi ilmottautua. Poika sai myös uuden kevythäkin. Reilusti isomman kuin edeltäjänsä, joka testamentattiin sitten Zedille. Nykyisen mittoja en enää muista, mutta kyllä sinne kaksi mäyräkoiraa mahtuisi ihan kepeästi. :)

Kesää meillä vietellään lähinnä nukkuen, kun on liian kuuma touhuamiseen ja uimamahdollisuudet heikot. Ensi viikolla mökille, joten uimassakin tullaan käymään enempi.


Oliver 5½kk


Uusi koti


Zedi & Oliver


Oliver & Masi


Oliver & Konsta (kuva on otettu keväällä)